Valokuva- ja videotehtävät lasten kanssa BYOD-hengessä

March 22, 2015, 7:41 am

≫ Next: Joko opettajien kesken kokousaika on luovaa yhteisaikaa?

≪ Previous: Kun saa oppia uutta eli ope oppijana

$

0

0

Valokuva ja video ovat mainioita apuvälineitä ympäristön havainnointiin. Kirjasta opeteltu asia muodostuu eläväksi, kun opeteltavia asioita tallennetaan kameralla. Tarkkaavaisuusharjoituksena kuvaaminen on myös verraton.

Kuvaustehtävä ruokkii keskittymistä, havaintoympäristön analysointia, kohteiden tunnistamista (ja nimeämistä). Kuvaamisesta voi laatia esimerkiksi nopeustehtävän tai kisailun kohteena voi olla mahdollisimman erilaisten havaintojen tekeminen.

Lasten kanssa kuvatehtävissä huomioitavaa:

• kuvauslupa sovittu yhteisesti vanhempien kanssa (Opettajan tekijänoikeusblogissa lupapohja, kouluissa on tapana kerätä kaikki luvat lukuvuoden alkaessa)
• kasvokuvien suhteen erityisesti vanhempien lupa
• käytetään koulun omia verkkopalveluita tai sellaisia, joihin oppilaan ei tarvitse luoda käyttäjäprofiilia (profiilin perustaminen vaatii lähes aina 13-vuoden iän ja alaikäisillä vanhempien suostumuksen).

Mobiililaitteet sopivat hyvin kuvaamistehtäviin. Kuvaamiseen voidaan käyttää koulun laitteiden lisäksi oppilaiden omia laitteitta (BYOD). Ainut ongelma on, että eri laitteilla kuvattujen valokuvien ja videoitten kokoaminen yhteen voi olla hankalaa (piuhan kautta lataaminen ei aina onnistu ongelmitta, eri laitteilla on erilaiset latausominaisuudet, Bluetooth vaatii yhteiskäyttöön sopivia sovelluksia yms.). Toivon, että saan kokeneilta opettajilta lisää hyviä vinkkejä tästä aiheesta.

Valokuvia voi kätevästi jakaa eri mobiililaitteista Instagram-tilille. Samalle Instagram-tilille on mahdollista kirjautua yhtä aikaa useilla eri laitteilla. Tili voi olla yhteiskäyttöön luotu eli sen ei tarvitse olla henkilökohtainen. Android-tabletilla tallennettu ohjevideo Instagram-tilin luomisesta.

Koulutyössä Instagramia voi käyttää monella tavalla. Esimerkiksi Perniön lukiossa opiskelijakunnan hallituksen Instagram-tilillä on opiskeluvinkkejä, tapahtumatiedotteita, tilannekuvia ja yleistä hauskutusta.

Instagram-kuvilla ja Thinglinkillä saa helposti monenlaisia tarinoita aikaan. Oheisessa kuvassa on kotimaastoni, siinä lenkki- ja soutureittini, joihin olen lisännyt muutaman vuoden varrella ottamiani valokuvia Instagramista. Tästä pääset Thinglink-kuvaan.

Thinglink on verkkopalvelu, johon voi ladata kuvan ja kuvaan voi sitten kiinnittää erilaista sisältöä, kuten tekstejä, linkkejä, valokuvia, videoita, äänitiedostoja. Esimerkiksi viereisessä karttapohjassa avoimena näkyvä kuva löytyy Instagramista. Instagram-kuviin voi lisätä selostuksia ja paikkamerkinnän.

Kuvaajan tunnistaminen. Henkilötietoja ei tarvita.

Valokuvat ja videot kannattaa ottaa ensin mobiililaitteen omilla sovelluksilla ja jakaa sen jälkeen sovitulla tavalla. Instagram ja muutamat muut verkkopalvelut mahdollistavat myös palvelun kautta kuvaamisen ja jakamisen, mutta jos mobiiliverkkoyhteydet toimivat huonosti, kuva saattaa kadota vahingossa.

Kuvaajan tunnistaminen yhteistunnuksia käytettäessä toimii kuvaan lisättävällä merkillä. Se voi olla vaikkapa liimalappu, jossa on nimikirjaimet tai numero tai se voi olla jokin muu henkilökohtainen tunniste, jonka opettaja ja ryhmä tunnistavat. Näin lapsen henkilötietoja ei siirry avoimeen verkkoon, vaikka käytettäisiin avoimen verkon palvelua.

Tässä videolla vielä havainnollistan sitä, miten tekijätunnisteen voi lisätä valokuvaan.
 

(PS. Yllä oleva videon on tallennettu Adroid-tabletilla Mobizen-sovelluksella ja julkaistu suoraan tabletilta YouTubeen eli videon tekemiseen meni aikaa noin 4 minuuttia.)

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

---

Joko opettajien kesken kokousaika on luovaa yhteisaikaa?

March 26, 2015, 2:18 pm

≫ Next: Monikäyttöinen Thinglink – esimerkki digitarinoinnista

≪ Previous: Valokuva- ja videotehtävät lasten kanssa BYOD-hengessä

$

0

0

Yhteinen aika on arvokasta aikaa. Kokoukset vedetään usein edelleen vanhalla kaavalla, vaikka mobiilivälineet ja verkon erilaiset hyvät apuneuvot mahdollistaisivat kokouskäytänteitten uudistamisen. Muistan, kun eräs digitaitava rehtori jo useampi vuosi takaperin päätti hyödyntää tuoreita mobiililaitteita opekokouksissa. Kaikilla oli käsissään jaettu dokumentti, joka päivittyi kokouksen edetessä ja johon jokainen saattoi kirjoittaa. Pieni suuri mullistus.

Kymmenisen vuotta takaperin meillä oli aikuislukioitten opinto-ohjaajien verkko-opohanke, jota pyrimme toteuttamaan hankkeen sisällön mukaisesti hyödyntäen verkkoa kaikessa mahdollisessa. Muistan ällistykseni, kun rahoittaja nikotteli webkameroitten hankintaluvan kanssa. Rahaa sai muitta mutkitta käyttää siihen, että me ympäri Etelä-Suomea ollut ryhmä matkustimme busseilla, junilla ja autoilla fyysisesti samaan paikkaan, mutta yhden kokoontumisen kustannuksia pienempi laitehankintakustannus... kun aihekin oli opinto-ohjaus verkossa. No, ajat ovat sentään muuttuneet. (Hankkeen digipäiväkirja on meille asianosaisille nostalgista luettavaa.)

Kirjoitin äsken työblogiimme digitaalisista kokouskäytänteistä ja talletan tähänkin kyseisen bloggauksen, koska koulumaailman hankekokouksia ja muita rutiinikokouksia kannattaa ajatella uusiksi. Verkon kautta voi olla mainiosti läsnä. Yhdessä voidaan tuottaa ja luoda sekä hauskasti että tehokkaasti, kun vain tehdään digitaalisista kokouskäytänteistä oman oloisia.

Alla oleva teksti julkaistu alun perin Ideatarhurit-blogissa 26.3.2015:

Olen vanha järjestöjyrä. Minulla on erittäin vankka kokemus kokouksiin matkustamisesta ja kokouksissa istumisesta. Nykyiseen etätyöhöni kuuluu päivittäin lukuisia verkkokokouksia, joista ei välillä edes huomaa, että ne ovat kokouksia. En vähättele ihmisten kasvokkaisen kohtaamisen merkitystä, mutta haluaisin myös kumota harhaluulot verkkokohtaamisen huonommuudesta.

Tämän päivän työelämässä ja järjestötoiminnassa aika on niukkuustekijä. Ajan ja luonnonvarojen käyttäminen matkustamiseen pitäisi aina olla tarkkaan harkittua. Edelleen sujuvien verkkokokouskäytänteiden taitajat ovat harvassa – onneksi sentään tämän alan osaaminen ja into oppia ovat selvästi lisääntymässä. Perinteisissä kokouskäytänteissä piileviä ongelmia:

• matka-aika (yhden pitkän kokousmatkan aika riittää sujuvien verkkotyöskentelyn taitojen opetteluun)
• vaikka paperikirjeistä on siirrytty sähköpostin liitetiedostoihin, kokousasiakirjojen suhteen työn sujuvoituminen on vähäistä
• ihmiset istuvat liikaa
• työskentelymalli on usein hierarkinen, koolla oleva inhimillinen potentia jää hyödyntämättä
• toteutusta vaativat asiat etenevät hitaasti tai ne kaatuvat kilttien ahkerien ihmisten harteille

Miten sitten sujuva verkkoa hyödyntävä kokous sujuu? Ensinnäkin vähennetään ja lyhennetään kokouksia mahdollisimman paljon (kiitos tämän itsestään selvän asian muistuttamisesta kuuluu Facebook-keskustelulle ja siellä Janne Koposen kommentille). Tämä toimintamalli on hyväksi havaittu:

• avataan jaettu verkkodokumentti, johon kaikilla on muokkausoikeus, dokumentti sijoitetaan jaettuun kansioon, jonne voidaan lisätä muita oleellisia dokumentteja
• dokumentti nimetään selkeästi ja niin, että jo nimestä kaikki tietävät, mistä on on kyse
• dokumentissa käytetään otsikkotyylejä, sisällysluetteloa ja blogimaista kirjaamismallia, jolloin uusin muistio tulee ylimmäksi
• dokumentin pääotsikon alle kootaan kaikki oleelliset linkit, kuten verkkokokoustilan osoite, muiden oleellisten verkkopaikkojen linkit, henkilöitten yhteystiedot yms.
• ennen kokousta jaettuun dokumenttiin kirjoitetaan kokousmuistion luonnos ja osallistujille annetaan sopivia ennakkotehtäviä, kuten kirjoittaa vastaus johonkin kysymykseen (jokainen valmistautuu, yhteistä aikaa ei tuhlata rutiiniasioihin)
• kokousaika sovitaan edellisessä kokouksessa tai Doodlella
• kokouksesta muistutetaan sähköpostilla, sähköpostissa on linkki jaettuun dokumenttiin, verkkokoustilan osoite ja yhteyshenkilön yhteystiedot (työsähköpostissa pitäisi aina olla lähettäjän yhteystiedot, sillä puhelinnumeroitten etsiminen on nykyaikana työlästä)
• kokousaika merkitään myös yhteiseen kalenteriin ja kalenterimerkinnässä on linkit jaettuun dokumenttiin sekä kokoustilaan
• ihmiset ilmoittavat, jos eivät pääse kokoukseen tai myöhästyvät, odottelu ja poissaolijoitten erillinen briiffaaminen vievät arvokasta työaikaa
• kaikki kirjoittavat muistiota kokouksessa
• kokouksen vetovastuuta voidaan kierrättää
• kokouksissa voi seisoa ja ellei tarvitse kirjoittaa, voi kävellä, polkea kuntopyörää, keikkua tasapainolaudalla
• kokoukseen kuuluu mukavaa jutustelua, vapaa henki, kuuntelua; kun kokousrutiinit ovat selkeät, voidaan yhdessä olo käyttää tarpeen mukaan tehokkaasti pelkkiin asioihin, mutta usein tällaisissa verkkokokouksissa hersyy huumori ja päästään yhteisölliseen flow-tilaan
• hyvin organisoidut verkkokokoukset ovat omalla työurallani olleet verrattuna perinteisiin kokouksiin mukavia, tehokkaita, luovia ja innostavia.

Kiteytin perinteisen kokouskäytännön ja hyvin organisoidun verkkokokouskäytännön erot alla olevaan kuvaan. Me ideatarhurit eli Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen työporukat olemme näitä taitoja opetelleet tietoisesti useita vuosia. Osaamme myös opettaa sujuvien verkkokokousten toteuttamisen taitoja halukkaille. Kun verkkotyöskentelystä tulee arkea, kokousmatkustamiseen ja istumiseen ei tee mieli palata.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Monikäyttöinen Thinglink – esimerkki digitarinoinnista

March 27, 2015, 6:02 am

≫ Next: Gmail-ryhmän luominen: pieni suuri asia

≪ Previous: Joko opettajien kesken kokousaika on luovaa yhteisaikaa?

$

0

0

Thinglinkissä erikoisosasto opettajille: https://www.thinglink.com/edu

Pieni on usein kaunista ja väline per tarkoitus. Suomalaissyntyinen sosiaalisen median palvelu Thinglink on osoittautunut yksinkertaisuudessaan kerrassaan verrattomaksi myös opetuskäyttöön. Palvelun kaupallinen menestyshän taisi syntyä sillä, että yritykset julkaisivat kuvia, joista pääsi suoraan tilaamaan kuvan tuotteita.

Thinglinkin maksuttomaan profiiliin voi ladata 100 kuvaa. Kuvaan voi pisteitä, joissa voi olla tekstiä, kuvia, videoita ja muuta verkkoon jaettua sisältöä. Pohjakuvana voi olla vaikka pelilauta ja pisteissä pelin tehtäviä tai pohjakuvana voi olla esimerkiksi solu soluelimineen ja pisteissä selittäviä videoita. Thinglink toimii myös videoitten kanssa, tämä ominaisuus on maksullinen.

Rakentelen itse parhaillaan Thinglinkillä muistelutarinaa omasta blogien ja wikien opetuskäytöstä. Vasemmalla laidalla blogien reitti, oikealla wikien ja keskelle jäävän vesistön punaisessa pisteessä voi käydä kommentoimassa kuvaa.



Kuljeta hiirtä tai mobiililaitteella sormea kuvan päällä, niin sisältöpisteet aktivoituvat.

Thinglinkin voi upottaa verkkosivuille. Sen voi avata kenen tahansa editoitavaksi. Se toimii hyvin mobiililaitteilla. Se mahdollistaa kätevästi BYOD-työskentelyn eli toiminnan erilaisten henkilökohtaisten laitteiden kanssa.

Päivitin vuodelta 2012 ollutta Thinglink-ohjetta. Ohjeeni löytyy sekä Google-esityksenä että SlideShare-palvelussa. Ohjeessa vinkkejä niin tietokoneen kuin mobiililaitteen käyttäjälle. Pienellä videolla esittelen, kuinka Thinglink otetaan käyttöön mobiililaitteen kanssa.

Thinglink-ohje from Anne Rongas

Olisi hauskaa saada listaa hyvistä esimerkeistä kouluista, miten Thinglinkiä on käytetty. Tässä muutamia:

• Salossa ammatiopistolla henkilökohtainen ja visuaalinen opintopolku.
• Opettajalle tablet-laitteen käyttöönotto-ohjeet (Heli Hämäläinen, Anu Kahri ja Hanne Ritala).
• Eenariina Hämäläinen: Ohjeita muutaman helpon TVT-välineen käyttöön.
• Thinglink-toolkit -wiki

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Gmail-ryhmän luominen: pieni suuri asia

June 16, 2015, 6:54 am

≫ Next: @jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

≪ Previous: Monikäyttöinen Thinglink – esimerkki digitarinoinnista

$

0

0

Nyt tulee käytännön vinkki. Postitan työkseni erilaisille kokoonpanoille sähköposteja. Käytän tunnisteita eli sähköpostin kansiointia. Nappaan postitusryhmän vanhasta viestistä, jonka löydän helposti tunnisteen avulla.

Erilaisissa hankkeissa olemme keränneet yhteystiedot taulukkoihin, mutta taulukon käyttämisessä on ongelmia ryhmäpostin lähettämisessä: ryhmän osoitteiden kopiointi on kömpelöä (pitää avata dokumentti, kopioida ja kaikkien osoitteiden pitää olla täysin oikein) ja ryhmädokumentin ajan tasalla pitäminen on ongelma, usein myös yhdestä organisaatiosta toivotaan kaikki viestit tietylle ihmiselle vaikka yhteyshenkilöitä olisi useita.

Joskus kauan sitten käytin sähköpostilistan luomiseen Google Groupsia, mutta se on hiukan sekava käyttää.

Nyt kyllästyin osoitteiden poimimiseen ja muisteluun. Tiesin, että Gmailissa on olemassa ryhmätoiminto. Ohje on erittäin helppo ja homma toimii niin kuluttajapuolella kuin myös Google Appsissa. Vasemmasta yläkulmasta valitaan pikkiriikkisen nuolen takaa löytyvä pudutusvalikko ja sieltä Yhteystiedot. Kuinka Google osaakaan kätkeä näitä toimintoja. (Google Appsissa Gmailin paikalla lukee esim. Sähköposti).

Yhteystiedot näkymässä valitaan Uusi ryhmä. Kyseinen valinta ei ainakaan itselläni tullut Google Appsin puolella heti näkyviin, mutta löysin sen, kun vein hiiren vasemman reunan navigoinnin päälle.

Sitten vain ryhmälle nimi ja ryhmän jäsenten lisääminen. Kun jatkossa kirjoitan viestiä, minun ei tarvitse mennä ryhmän luomisen polkua vaan napautan viestin kirjoitustilassa osoitetieto-painiketta ja valitsen haluamani ryhmän.

Tältä näyttää ryhmä (olen poistanut yhteystiedot kuvasta). Tästäkin näkymästä pääsee lähettämään viestin ryhmälle kirjekuoren kuvaa napauttamalla:

Normaalissa sähköpostin kirjoitusnäkymässä napautan Vast. ott. ja valitsen haluamani ryhmän, joko kaikki ryhmän jäsenet tai poimin rastittamalla valintani:

Tämä on pieni asia, mutta toistuessaan suuri. Varsinkin tärkeää on se, että viestit menevät aina kaikille niille, joille niiden kuuluu mennä eikä lähettäminen ole muistin tai sattuman varassa. Tarkkana oleminen siis ryhmän luomisen ja muokkaamisen kohdalla riittää.

Sofistikoituneempaa ryhmäpostitusta voi toteuttaa esimerkiksi Mail Chimpin avulla. Sen ilmaistili riittää perustarpeisiin.

Otan mielelläni vastaan muita vinkkejä sähköpostin sujuvasta lähettämisestä.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

@jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

June 17, 2015, 6:51 am

≫ Next: Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

≪ Previous: Gmail-ryhmän luominen: pieni suuri asia

$

0

0

Tämän blogin otsikot menevät suoraan Twitteriin ja Google+:aan. Nyt otsikoin twitteriksi. Otsikko tarkoittaa sitä, että Johanna Janhonen kutsui minut maanantaina 22.6. tunnin ajaksi juttelemaan Twitterissä Miia Kososen kanssa yhteisöjen elinkaaresta. Chat-tuokio ja aihe liittyvät sosiaalisen median verkostoissa toimivien luotsaajien eli ns. yhteisömanagerien vuotuiseen tapahtumaan, jonka nimi on CMADFI eli Community Manager Finland. Siksi tunnisteena on #cmadfi.

Tervetuloa siis maanantaina 22.6. klo 14-15 (ja myöhemminkin) seuraamaan ja osallistumaan Twitter-virtaan #cmadfi. Minut löytää Twitteristä nimellä @arongas.

Twitterissä keskusteleminen on hauskaa aivovoimistelua, sillä käytettävissä on vain 140 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Syvällinen keskustelu on suunilleen mahdotonta. Mahdotonhan on aina kiinnostavaa, joten silmää räpäyttämättä suostuin – varsinkin kun aihekin oli sellainen, johon suhtaudun kevyen kriittisesti.

Kriittinen ajatukseni kohdistuu siihen, missä määrin verkon verkostoissa on yhteisöjä. Käyttäisin erilaisia sanoja, mutta tähän ei kannata takertua liikaa tässä yhteydessä (akateemisesti kyllä). Harto Pönkä on ansiokkaasti analysoinut internetin kautta eläviä yhteisöjä ja verkostoja: laaja diapaketti vuodelta 2010 ja tiivis esitys vuodelta 2015 (lisää Sosiaalisen median käsikirjassa).

Keskustelukumppani Miia Kosonen on tehnyt lukuisia kiinnostavia diapaketteja online-yhteisöllisyydestä, ja maanantain chattiä innoittanut esitys onkin hyvä pohja twiittailulle.

Yhteisojen elinkaari from Miia Kosonen

Johannan blogista luin, että minä sain keskustelukumppanikutsun, koska "Miialle halusin kaveriksi kokeneen yhteisömanagerin, jolla on kokemusta niin yhteisöjen synnyttämisestä kuin kuoppaamisesta. Kuka siis olisikaan sopivampi kuin nettikätilö-termin tietääkseni lanseerannut Anne Rongas?" Pitää hieman oikaista: 'nettikätilö' on Kari A. Hintikan sanastoa ja sanalla viitataan verkkoaktiivisuuden alulle saattamiseen eli kätilöintiin netitse. Pitempikestoisissa prosesseissa puhutaan maailmalla mm. termeillä 'facilitating online' ja 'online community manager'. Hyviä suomennoksia on hankalaa kehittää, kun jo pelkästään sana 'online' on tuskallista kääntää.

Aihepiiri on itselleni tuttua jo viime vuosituhannelta, ajoilta ennen sosiaalista mediaa. Tein opintojeni työharjoittelussa 1998 kirjan maaseudun oppivista ryhmistä (Kasvukohtia). Samoihin aikoihin elin todeksi yhteisöllisen verkostotoiminnan, vertaisoppimisen ja kansalaisvaikuttamisen elinkaarta Alkuvoima-ryhmässä. Opiskelin tuolloin myös sivuaineena sosiaalispsykologiaa, joka selitti teoreettisesti ryhmämme kokemuksia. Noista vaiheista oli myöhemmin loppumatonta iloa niin Murroksen Tulkeissa, Vaparetkellä, Vinkkiverkossa kuin erityisesti Sometu-verkoston elinkaaren aikana.

Verkostojen ja yhteisöjen toiminnalla on aina jokin idea. Yhteisön tunnusmerkkinä onkin vahva yhteinen tavoite ja voimakas kiinnittyminen (jäsenyys) sekä tuohon tavoitteeseen että yhteisön jäseniin. Verkostossa voi havaita samaa, mutta usein lyhytkestoisesti, yksilöllisiin päämääriin sekoittuen. Ahkera yhteisöihminen saattoi entisaikaan kuulua ehkä viiteen yhteisöön, jopa kymmeneen. Nyt nettiaikana ahkera verkostoituja voi olla mukana sadoissa verkostoissa. Tuskin edes muistaa, missä.

Alkuvoima oli pieni nykyverkostoihin verrattuna, suurimmillaan postituslistalla oli muutama päälle 50 nimeä, joista noin puolet tukijoukkoja ja puolet aktivisteja. Kun nyt Facebookin aikakaudella tarvitaan oikean mielenosoituksen mobilistointiin tuhansia tykkäyksiä, me saimme tuolla pienellä Alkuvoiman joukolla muutamassa tunnissa (mukaan lukien reipas 100 km ajomatkaa) rekvisiittaa myöten sen verran varteen otettavan mielenosoituksen pystyyn, että Karhu-ryhmäkin tuli turvaamaan rauhaa. Oi niitä aikoja.

Jotkin ideat kestävät ajasta aikaan (ovat ideologioita). Jotkin tavoitteet eivät koskaan kuole. Suurin osa ideoista ja tavoitteista elää kuitenkin ajassa. Murroskohtaan tarvitaan liike, yhteinen sosiaalinen tila, jossa työstää muutosta ja vaikuttaa siihen. Toiminnan lopahtaminen on siis luonnollista. Ikuisesti kukkiva kukka ei siemennä. Elinkaaren päähän kulkeneen yhteisön ja verkoston kanssa voidaan pitää muisteloita (kuten Sometu 5 v), mikä sekin on merkityksellistä. Enimmäkseen elämää eletään eteenpäin, tulee uusia ideoita, uusia tavoitteita.

Kasvukohtia-kirjaan piirtelin tavoitteellisen yhteistoiminnan sykliä (klikkaa kuvaa, saat sen suurempana ja tekstit erottuvat). Kehä kiepahtaa yleensä useita kierroksia, joskus jonkun kohdan yli loikaten ja eri tavoitteiden osalta eri tahtiin.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

June 25, 2015, 5:42 am

≫ Next: Sähköposti sujumaan

≪ Previous: @jjanhone kutsui @MiiaKosonen pariksi #cmadfi-chattiin 22.6. klo 14-15

$

0

0

Aina silloin tällöin pompahtaa uusia yhteisöllisen verkostoitumisen palveluita. Harva niistä pääsee suureen suosioon. Kokeileminen on silti ihan hauskaa puuhaa. Viime syksynä laajempaa levikkiä yrittänyt Ello on edelleen sekavan oloinen. Se pyrkii suosikiksi lupaamalla mainoksettomuutta nyt ja aina. Ellon ulkoasu on erilainen, minimalistinen. Palvelua on kehitetty ja uusia ominaisuuksia ilmestynyt. Ei silti houkuttele ainakaan minua.

Ello näyttää tällaiselta, kun olen kirjautuneena ja omalla seinälläni.

Nyt tarjolla on samantapainen Minds, joka ainakin kättelyssä vaikuttaa huomattavan selkeältä Elloon verrattuna. Mindsin taustalla on avointa lähdekoodia. Pieneen kielivalikoimaan kuuluu jo nyt suomi eli lienee suomalaisetkin näpit asialla. Minds mahdollistaa viestien salaamisen, yksityisyyden säätöä. Asetuksissa vilahtivat myös Bitcoinit, vaan nytpä niitä en löytänyt. Ilmeisesti kuitenkin ominaisuuksissa mahdollisuuksia myös myydä omaa sisältöä tms.

Mindissa voi jutella, luoda ryhmiä, jakaa sisältöjä, pitää blogia, seurata toisia ja sisältövirtoja, hakea paikkakunnan mukaan sisältöjä eli perusjuttuja. Jos haluat kokeilla, kaveeraa mun kaa.

Kokeilu kiinnostaa eräitä, en tarkoita, että jokaisen pitää kokeilla. Itse kaipaan kovasti Jaikua. Facebook ja Twitter ärsyttävät. Google+ ei vedä. Joskus ehkä tulee vielä joku hyvä.

Minds-profiilisivu näyttää tältä.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Sähköposti sujumaan

June 25, 2015, 6:03 am

≫ Next: Oikoteitä ei huomaa, jos tottuu kiertämään

≪ Previous: Kesä on kokeilujen aikaa, ensimmäisenä kohteena Minds

$

0

0

Sähköposti vie työelämässä turhaa aikaa. Edelleen moni tahkoaa liian pienen postilaatikon kanssa. Moni sentään osaa jo käyttää jaettuja dokumentteja ja näin on päässyt eroon sähköpostin liitetiedostoiden pyörittelystä.

Kokoamme omassa Ideatarhurit-työtiimissä nyt viisautta sähköpostin kesyttämiseen. Bloggaamme monen hengen voimin kesälomien jälkeen aiheesta. Kerään vinkkejä. Voit kirjoittaa niitä tähän muistioon ilman kirjautumista http://muistio.tieke.fi/p/email.

Pohjakassa eli tämä lukee juuri nyt em. muistiossa:

Ideatarhurit http://ideatarhurit.fi/ järkeistävät omaa työtään ja miettivät samalla yleisemmin, miten oppisimme töissä tekemään töitämme sujuvammin. Nyt kohteena: SÄHKÖPOSTI
Kirjoitamme aiheesta koosteen blogiimme. Mitä sujuvia käytänteitä sinä olet keksinyt sähköpostin sujuvoittamiseen?

Liitännäispalveluita ja sovelluksia:

• http://www.mailboxapp.com/ We redesigned the inbox to make email light, fast, and mobile-friendly. Quickly swipe messages to your archive or trash and scan entire conversations in a chat-like view. It's a whole new inbox.
• http://www.sanebox.com/ SaneBox works on top of your email account. It prioritizes important emails and summarizes the rest. Nothing to download, install or learn – it just works.
• http://www.boomeranggmail.com/: ajasta Gmail

Gmailin virittäiminen:

• Välilehdet: Ensisijaiset, Sosiaaliset verkostot, Tarjoukset, Ilmoitukset > toimii hyvin ihan perusasetuksilla, voi tehostaa siirtämällä haluttuja toistuvia viestejä sopivalle välilehdelle, jos tulee väärälle. Ensisijaisista kannattaa siirtää esim. Ilmoituksiin.
• Labeleitten / tunnisteiden käyttö: Rattaan kuva > Asetukset > Tunnisteet / Labels. Tunnisteet (= "kansio") voi piilottaa näkyvistä ja ne voi asentaa näkymään vain, jos tunnistekansioon tulee uusia viestejä. Tuo viimeinen on todella kätevä, sillä posteille voi laittaa automaattisen suodatuksen, jolloin ne voi ohjata oikean tunnisteen alle suoraan ja vaikkapa arkistoitumaan saman tien, lukemattomat näkyvät kuitenkin niin, että tunnisteotsikko tulee näkyville ja sen perässä näkyy, montako uutta viestiä on lukematta.
• Suodattaminen: edellä kuvatun lisäksi suodattamisessa on lukuisia vaihtoehtoja, joista yksi kätevä on oleellisille mutta ei tärkeille viesteille laittaa ohjaus oikeaan tunnistekansioon ja merkintä luetuksi. Viestit löytyvät hakemalla, kun niitä tarvitsee, mutta eivät kuormita lukemattomien jonossa. Suodatuksen voi laittaa päälle usealla eri tavalla, ks. ohjeita https://support.google.com/mail/answer/6579?hl=fi
• +lisäteksti Gmail-käyttäjänimen lisänä ohjaa viestit omalle tilille tyyliin matti.meikalainen+palveluX@gmail.com, tätä voi hyödyntää esim. käyttäjätunnuksien perustamisessa. Gmail ei myöskään noteeraa pisteitä, joten mattimeikalainen on sama kuin matti.meikalainen tai mattimei.kala.inen. Näitä kahta ominaisuutta voi myös hyödyntää postien suodattamisessa. Ks. http://gmailblog.blogspot.fi/2008/03/2-hidden-ways-to-get-more-from-your.html
• Gmailin lähetystä voi viivästää muutaman sekunnin. Näin ehdit perua lähetyksen, jos se lähtee vahingossa liian aikaisin, väärälle henkilölle tai huomaat heti jonkin virheen viestissä. Rattaan kuva > Asetukset > Yleiset > Kumoa lähettäminen (voit valita ajan 5-30 sek väliltä).
• Postitusryhmän luominen: napauta pienen pientä kuvaketta Gmail / Sähköposti tekstin vieressä vasemmassa ylänurkassa, valitse Yhteystiedot > Luo ryhmä. Anna ryhmälle nimi, lisää henkilöt ja seuraavan kerran, kun haluat lähettää viestin ryhmälle, klikkaa viestin kohderivin sanaa Vast.ott. ja Valitse vastaanottaja: haluamasi ryhmä. Kuvitettu ohje http://opeblogi.blogspot.fi/2015/06/gmail-ryhman-luominen-pieni-suuri-asia.html

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Oikoteitä ei huomaa, jos tottuu kiertämään

July 23, 2015, 1:50 pm

≫ Next: Koulu ja oppiminen puheenaiheena #koulutuskeskiviikko

≪ Previous: Sähköposti sujumaan

$

0

0

Olemme viettäneet 8-vuotiaan kanssa mainioita hetkiä tietotekniikan äärellä. Mummon älykoulussa on opeteltu kaikenlaista elämässä tärkeää. Tietotekniikan ohella tiirailtu kasveja, leikattu paperihahmoja, alustettu taikinaa, keksitty uusi harrastus, polskuteltu järvessä – koska äly kasvaa monipuolisesta toiminnasta.

Olen opettanut opettajia 11 vuotta teknologian opetuskäyttöön. Ajattelin ottaa juniorin kanssa atk-jutut, kuten opettaisin itselleni, jos en mitään osaisi. Siis ei mitään matalaa kynnystä, vaan tähdellisiä asioita ja niin monimutkaisina kuin ne ovat. Lapset ovat aika nokkelia oivaltamaan. Ja kuinkas sitten kävikään. Joka kerta olen oppinut itse paljon ja juniori on hiffannut ihan kaiken.

Tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa tarvitaan paljon sanoja. Samoille asioille on useita sanoja tai samalla sanalla useita ilmenemismuotoja. Otimme juniorin kanssa muun muassa monta käyttöjärjestelmää saman tien käyttöön. Kaikki mahdolliset taloudesta löytyvät, kaksi tietokoneen ja kolme mobiililaitteen käyttistä. Tämä ei ollut mikään ongelma.

Ensimmäisellä rupeamalla opettelimme mm. näppäinoikotiet ja sähköpostin suodatuksen. Kun ottaa huomioon, että juniorin pohjatiedot olivat olemattomat, oppimistulos oli verraton. Hän myös ymmärsi kertauksen merkityksen oppimiselle ja pyysi seuraavalla kerralla, että aloitetaan kertaamalla edellisen kerran jutut. Hän myös löysi mainion Jyväskylän yliopiston sivun näppäinoikoteistä siinä samalla, kun minä selittelin asiaa. Tuo sivu laitettiinkin heti selaimen kirjanmerkkeihin (mikä juttu opeteltiin siis myös).

Tänään ilmestyneessä Mikrobitissä kolumnisti Sami Kuusela kuuluttaa ATK-ajokorttia takaisin ja kirjoittaa siitä, miten tehottomasti monet tietokonetta työkseen käyttävät nykyään toimivat. Ei ole opittu oikoteitä ja sujuvaa käyttöä, kun ei sitä ole missään opetettu.

Jos saman rutiiniasian toistuvasti tekee hitaalla tavalla, pienestä asiasta kasvaa suuri. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, niin esimerkiksi Ctrl+ -komennot ovat monille tuntemattomia. Voin vakuuttaa, että ne ovat niin helppoja, että lapsikin oppii ne hetkessä. Harmi, ettei tuota Mikrobitin kolumnia löydy verkosta linkitettäväksi tähän. Siteeraan: "Esimerkkejä raivostuttavan tehottomista ATK-rutiineistä löytyy loputtomasti." Tähän ei kiinnitetä työpaikoilla huomiota, koska kyseessä on henkilökohtaiseen työtapaan liittyvä asia eikä kukaan myöskään tiedä toisten työtavoista. Tietokoneella näpyttely on aika intiimiä toimintaa.

Olisi hyödyksi silloin tällöin ottaa työkaveri olan taakse katsomaan omaa työntekoa ja jutella samaan aikaan työn tekemisen tavasta. Tai ottaa vaikka lapsi siihen viereen ja puhua ääneen, jutella siitä, miten asioita tehdään ja miksi tehdään kuten tehdään ja voisiko ehkä tehdä toisin. Totunnaiset rutiinit ovat mainioita, mutta jos rutiini ylläpitää kiertotietä, se on huono rutiini.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

---

Koulu ja oppiminen puheenaiheena #koulutuskeskiviikko

August 31, 2015, 3:31 am

≫ Next: Miten tähän on tultu? Vastaa minikyselyyn

≪ Previous: Oikoteitä ei huomaa, jos tottuu kiertämään

$

0

0

Osallistuin kevättalvella työn puolesta Sitran Uusi koulutus -foorumin ideakokousten verkkototeuttamiseen. Foorumi loppui, mutta sai jatkoa #koulutuskeskiviikko-tunnisteella. Syyskaudella luvassa kuukausitapahtumia vaihtuvissa paikoissa, myös verkon välityksellä. Tämä bloggaus kertoo kuulumisia syksyn tapahtumista. Alkuperäinen merkintä on julkaistu 31.8.15 Ideatarhurit-blogissa. 

Sitran Uusi koulutus -foorumi päättyi kesäkuussa, mutta asiat jatkuvat. Facebook-ryhmä kokosi yli 2 400 aiheesta kiinnostunutta ja sai syyslukukaudella #koulutuskeskiviikko-tunnuksen.

Keskiviikko tarkoittaa sitä, että kerran kuussa tarjotaan tilaisuus keskustella koulutuksen ja oppimisen ajankohtaisasioista. Tilaisuuksien isännät ja kokoontumispaikat vaihtelevat. Osallistumistilaa laajennetaan myös verkkoon etähuoneen, chatin ja tallenteiden avulla. Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit hoitavat syyskaudella lähitilanteiden ja etäosallistumisen välistä vuorovaikutusta.

Keskustelu jatkuu verkossa Facebook-ryhmän ohella Twitterissä (tunnisteena #koulutuskeskiviikko). Lukuisat koulu- ja oppilaitosväen blogit ovat myös mukana virittämässä keskustelua. Linkitä bloggauksesi Facebook-ryhmään ja jaa Twitterissä #koulutuskeskiviikko-tunnisteella. Oman näkökulman saat myös eetteriin Uusi koulutus -foorumilla syntyneen OPE Talks -videokanavan kautta (oppilaat ja opiskelijat sekä lähiverkostot mukaan).

Koulutuskeskiviikon syyskauden 2015 tapahtumiin on etsitty Uusi koulutus -foorumin henkeen monipuolista perspektiiviä. Alustajat ja kommenttaattorit tulevan perinteistä koulusektoria sivuavilta alueilta. Tilaisuuksiin kannattaa siis varustaa mukaan avaraa mieltä!

Ensimmäinen #koulutuskeskiviikko vie osallistujat käyttäjälähtöisyyden näkökulmiin. Keskiviikkona 2.9. klo 15:30 professori Turkka Keinonen (Aalt-yliopisto) pohtii: Mitä on käyttäjälähtöisyys koulutuksessa? Aiheeseen voi perehtyä tilaisuudessa kommenttaattorina toimivan Mikko Kutvosen (Toimiva kaupunki) tuoreella bloggauksella: "Oppimisen kehittämisessä tarvitaan uuden sukupolven muotoilua". Toisena kommenttaattorina koulutusviennin suunnalta on Jan-Markus Holm EduCluster Finlandista.

Siteeraus Mikko Kutvosen bloggauksesta: "On kyettävä kannustamaan yksilöitä ulos tynnyreistä ja luotsattava heidät kohti yhteistä muutosta. Edelläkävijyyteen tähtäävässä oppimisessa on kysymys monialaisesti johdettavasta toiminnasta, ei niinkään yksittäisten muotoilun osa-alueiden hallinnasta."

Seuraa tapahtumauutisointia Sitran #koulutuskeskiviikko-sivuilta. Etäosallistuminen AC-yhteyden kautta (ks. ohje) osoitteessa http://otavanopisto.adobeconnect.com/koulutuskeskiviikko/.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Miten tähän on tultu? Vastaa minikyselyyn

September 2, 2015, 4:10 am

≫ Next: Sway ja Docs.com – WAU

≪ Previous: Koulu ja oppiminen puheenaiheena #koulutuskeskiviikko

$

0

0

NET Forum Finland kutsuu syyskuun toisella viikolla kouluväkeä kohtaamaan, inspiroitumaan, oppimaan toisten kokemuksista. Paikka Wanha Satama Helsinki, perjantaista lauantaihin 11.-12.9. Tapahtuman järjestäjä lahjoitti Opeblogille kolme seminaarilippua (arvo 130 € + alv). Jaan liput oheiseen pikku kyselyyn vastanneiden kesken arpomalla maanantaina 7.9. klo 8:00.

>>Siirry kyselyyn

Seminaariohjelma oli sen verran huokutteleva, että valikoin tapahtuman omaan syksyn ohjelmaani jo YTL:n ja Karvin Forum Criteriorumin ohella (ja skippasin monta muuta houkutusta, kaikkeen ei ehdi).

Tiedän, miten tiukilla tänä syksynä erityisesti ja yleensäkin kouluväellä ovat matkarahat, sijaiset saati seminaarimaksut. Siksi otin ilahtuneena vastaan mahdollisuuden jakaa kolme lippua teille kollegat. Toki Helsinki paikkana rajaa mahdollisuuksia eikä perjantai työpäivääkään saa ihan helposti sumplittua. Mutta kokeillaan!

Kysely, johon vastaajien kesken arvon, liittyy tämän blogin matkaan. Keväällä 2016 tulee 10 vuoden rajapyykki vastaan. Paljon on tapahtunut. Kyselen, mitä sinua on erityisesti puhutellut, miten nyt digiloikataan ja mitä digioppia opettajat ensi vuonna kaipaavat. Siis sinne kyselyyn, saa vastata ihan muuten vaan myös. 

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Sway ja Docs.com – WAU

September 8, 2015, 1:48 pm

≫ Next: Hangouts On Air – käteviä videotallenteita

≪ Previous: Miten tähän on tultu? Vastaa minikyselyyn

$

0

0

No nyt pääsi Microsoft häikäisemään. Bussimatkalla silmiini tarttui kännykkää räplätessä päivän opekeskusteluista sana Sway. Outo. Sillä voi laittaa esityksiä jakoon. Google apuun. Haa, sovellus, lataan (iOS). Kokeilen. Helppo. Hauska! Kuvia, videoita, tekstejä, linkkejä, otsikoita. Palasia voi liikutella. Tarinankerrontaa. Tyylejä.

Palvelu toimi keveästi tien päällä. Jaoin kokemukseni tuoreeltaan Facebookiin ja kommentoin: Tarinankerronta on oppimisen kaveri. Työselosteiden tekeminen, oman toiminnan reflektointi, portfolion työkansion kartuttaminen, itsearviointi, ongelmanratkaisun prosessointi... tälle keksii vaikka mitä käyttöä. Ja samaten ope voi laittaa kivoja aineistopaketteja, tekstiä, kuvaa, verkkolinkkejä, videoita ja ihan lennossa voi tehdä koosteen. Nam.

Sway on siis nettisovellus, jolla voi tehdä koostejulkaisuja. Julkaisualustana on Docs.com. Ja nämä molemmat liittyvät osaksi OneDriveä. Itselläni ei ole käytössä O365:ttä, mutta käsittääkseni Sway toimii myös sen kanssa.

YouTuben kanssa voi opiskella lisää Swaytä!

Tähän upotan ensimmäisen bussissa kännykällä värkkäämäni Swayn:

Kävelyllä—Anne RongasDocs.com

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Hangouts On Air – käteviä videotallenteita

September 9, 2015, 1:38 pm

≫ Next: Jakaminen on auttamista, auttaminen hyvää elämää

≪ Previous: Sway ja Docs.com – WAU

$

0

0

Tänään oli ihan pakko opetella käyttämään Hangouts On Air -verkkovideon suoratallentamiseen, kun oli sovittu haastattelu tehtäväksi sillä klo 13. Googlen aloitusoppaan avulla ja testaajakaverin kanssa ei ollut suuren suuri urakka.

Hangouts On Air sopii hyvin esimerkiksi asiantuntijahaastattelujen tekemiseen. Hankeihmiset voivat sen avulla kerätä kokemuksia jakoon (kuten mekin teimme päivän tallenteelle). Opettajakaverit eri kouluista voivat pitää dialogiluennon ja laittaa videon katsottavaksi vaikkapa kotitehtävänä.

Hangoutsissa on mahdollista myös jakaa omaa näyttöä, joten esitystä voi elävöittää silläkin tavalla.

Kun palvelulla tekee videotallenteen, Hangouttia avatessa poistetaan Yleisö-kentästä Julkinen (ks. ohje ja kuva ohessa).  Osallistujat voi kutsua joko lisäämällä heidät Hangoutiin tai linkin avulla (ks. kuvasta, mistä Hangoutin linkin saa).

Video tallentuu YouTube-tilille. Siellä sitä voi hiukan parannella ja leikata turhia pätkiä pois. Videon voi myös ladata omalle koneelle ja muokata halutunlaiseksi.

Työpäivän päätteeksi reflektoimme Kaisan kanssa tänään oppimaamme (oppimisen kohteena oli Office Sway). Kaisa oli Hangoutissa tabletin kautta. Äänen ja videokuvan laatu oli yllättävän hyvä.

Omalta koneelta oli pienen hakemisen jälkeen helppo näyttää puheena olevaa asiaa. Hakeminen johtui tällä videolla siitä, että käytin ominaisuutta ensimmäistä kertaa tallennustilanteessa. Kun haluaa tehdä sulavan videon, jaettava selain- tai sovellusikkuna kannattaa ottaa erikseen auki ja testata etukäteen ennen tallentamista, että homma toimii luonnikkaasti.

Erityismaininnan saa äänenlaatu. Mitään luureja ei tarvita. Ääni ei kierrä eikä tallennussessiota tarvinut aloittaa pitkillä ja tuskallisilla äänitesteillä.

Tällainen siis meidän työpäivän päätöshöpöttely:

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Jakaminen on auttamista, auttaminen hyvää elämää

October 8, 2015, 10:21 pm

≫ Next: Podcast – yhdistä hyöty ja huvi

≪ Previous: Hangouts On Air – käteviä videotallenteita

$

0

0

Snellman-kesäyliopiston humanismin illassa eilen Frank Martela puhui sisäisestä motivaatioista ja siitä, mikä tekee ihmiselle hyvää, jopa onnellistuttaa. Hän totesi, että onnellisuuden saavuttaminen sinällään ei ehkä ole kovin hyvä tavoite elämälle. Mutta matka kohti niitä asioita, joiden on todettu lisäävän ihmisen onnellisuutta, kannattaa. Ne asiat ovat sisäisen motivaation kulmakiviä ja tekevt elämästä merkityksellisen. Nämä asiat voidaan jakaa neljään pääluokkaan: vapaaehtoisuus, kyvykkyys, hyvän tekeminen ja yhteisöllisyys. Tilaisuus oli verkkolähetys (tapahtumasivu Facebookissa) ja tallenne on julkaistu niitä varten, jotka eivät päässeet paikalle.

Martelan tuore kirja Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja (Gummerrus 2015) on hassusta nimestään huolimatta viisas kirja, jota voin lämmöllä suositella. Kirja ohjaa pohtimaan elämän tärkeitä ulottuvuuksia. Sen ainekset nousevat filosofiasta ja ovat paljon vahvempaa laatua kuin kirjakauppojen filosofian ja psykologian hyllyjä nykyään kansoittavat maagismystiset elämänvalloitusoppaat.

Martela pyysy luennon alussa meitä kuulijoita listaamaan oman elämämme merkityksellisiä asioita. Yhtenä kolmesta tärkeästä laitoin spontaanisti sanan auttaminen. Asiaa voi pohtia pitkään ja monelta suunnalta. Auttaminen voi olla aina jollakin tavalla pois itseltä. Annan jotain, aikaani tai tietojani. Maailma, jossa ihmiset auttavat toisiaan, toimii ja on hyvä paikka elää. Auttaminen on joskus helppoa, mutta mahdollisuus jää huomaamatta.

Jaan avoimesti aineistojani. Kirjasin jo aikaa sitten (ennen sosiaalista mediaa) motiivikseni sen, että ehkä joskus jostakin kolkasta maailmaa saan itse hyviä vihjeitä jolta kulta. Totta totisesti niin on käynyt.

Tässä mainio esimerkki jakamisen kulttuurista. Muutama periaate: minä jaan ja jakaessani kerron, miten saat jakamaani käyttää (Creative Commons -lisenssi), sinä käytät (saatat jopa kysyä tai kertoa, mutta lisenssin vuoksi tämä ei ole välttämätöntä), voit jopa antaa palautetta.

Käytännön pieni esimerkki tältä viikolta. Samuli Turunen kysyi toissa päivänä, sopiiko hänen käyttää tammikuista diapakettiani (bit.ly/jaanko). Vastasin, että totta maar sopii ja jaoin hämelle muokkausoikeudet. Hän kopioi esityksen ja muokkasi sitä kevyesti. Tuloksesta tuli mielestäni mainio. Mukana vinkki kiinnostavaan Kaisa Vuorisen positiivisen pedagogiikan blogiin (ja tutkimukseen). Hän antoi täman aamun avaukseksi kiitoksen. Minä en nähnyt mitään ylimääräistä vaivaa (oikeuksien jakaminen ja sähköpostiin vastaaminen noin 60 sekuntia). Toimintaperiaatteena toivon tällaisen ihmisten välisen elävän ja toteutuvan eri muodoissa. Näin rikastumme ja valaisemme toinen toistemme työpäiviä ja elämää.

Samuli Turunen muokkasi kevyesti vanhaa esitystäni.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Podcast – yhdistä hyöty ja huvi

December 30, 2015, 2:41 am

≫ Next: Jaettu kalenteri tukee yhteistyötä ja yhteistä oppimista

≪ Previous: Jakaminen on auttamista, auttaminen hyvää elämää

$

0

0

Helsingin Sanomat uutisoi juuri ennen joulua podcastien tulevan ja valloittavan. Mikä ihmeen podcast? Mobiililaitteesi saattaa sisältää vakio-ominaisuutena podcast-sovelluksen. Mitä sillä tekee? Lyhyesti sanottuna: sillä kuuntelee (katselee) lähetyksiä.

Ennen vanhaa radiokanava (ja TV) tarvitsi radiotaajuuden ja luvan. Merirosvokanavat lähettivät ilman lupaa. Internetin aikana radiotaajuuksien rajoite poistui ja kuka tahansa saattoi perustaa oman kansalaismedian kanavansa, jonka sisältö saattoi olla tekstiä, ääntä, videota, kuvavirtaa ja näiden yhdistelmiä (web 2.0). Internetin vuorovaikutteinen teknologia mahdollisti julkaistujen sisältöjen tilaamisen syötteenä (RSS, feed, Atom).

Löysin itse blogit kesällä 2004, kun koostin eWSOY:lle digitaalisen oppimisen sisältökokonaisuutta (kokosin alkuvuodesta poimintoja blogihistoriastani Thinglinkiin, ks. keltaiset täpät). Suomen pioneereja blogimaailmassa oli Tuija Aalto. Hänen Tuhat sanaa -bloginsa ja samoihin aikoihin Marylka Yoe Uusisaaren kanssa syntynyt Sula Pinta podcast olivat edelläkävijöitä. Tuija ja Yoe haastattelivat minua Sula Pinnan lähetykseen toukokuussa 2009. Tallenne löytyy edelleen netistä (eikä ole ihan lyhyt... kuuntelen tallennetta juuri nyt toista kertaa, Sula Pinta -podcast-sarja sisältää paljon Suomi-somen historiaa).

Valmiina lenkille lempipodcastin kanssa.

Kokosin vuosina 2005-2006 muutamia muistiinpanoja podcasteista blogiin. Olen tunnistanut itse jo varhain oppivani helposti kuulemalla. Vaikka olen aina ollut himolukija, korvat ovat silti yhtä lailla mainio ja rakas tapa oppia. Miksi radio levisi aikanaan niin nopeasti? Miksi olemme nuotiopiireistä alkaen oppineet tarinoista? Tarinat houkuttelevat. Hyviä tarinoita on viihdyttävää ja opettavaista kuunnella.

Kuuntelen lenkkeillessäni ulkomaalaisia podcasteja. Niiden ansiosta esimerkiksi saksan kielen kielitaitoni on pysynyt elossa. Matka taittuu kuin huomaamatta ja kuunteluun uppoutuu tarkkaavaisena. Podcastien hauskuus on siinä, että kädet jäävät vapaiksi. Videoitten katsominen vaatii paikallaan olemista (jos ei viritä kuntopyörään tai juoksumatolle videonäyttöä). Podcast voittaa myös automatkoilla tylsät soittolistat.

Olen vuosien saatossa kokeillut podcastien tekemistä monilla eri tavoilla. Aiemmin se oli melkoisen kinkkistä, mutta nyt helpoimmilla sovelluksilla tuotos on valmis hetkessä ja siirto omalle podcast-kanavalle vaivatonta. Olen päivittänyt koostamani diapaketin, jossa vinkkaan podcastien kuunteluun sekä tekemiseen. Diapaketti löytyy myös SlideShare-palvelusta (korjaukset ja päivitykset tulevat sinne hitaammin kuin alla olevaan Google-esitykseen).

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Jaettu kalenteri tukee yhteistyötä ja yhteistä oppimista

January 10, 2016, 10:26 am

≫ Next: Millaisista teemoista oppimisen ja digitalisaation yhteydessä voitaisiin keskustella?

≪ Previous: Podcast – yhdistä hyöty ja huvi

$

0

0

Vuoden alku on kalentereiden virittämisen aikaa. Kalenterit voivat tukea monin tavoin opiskelua ja työn tekoa. Tämän bloggauksen julkaisin alun perin 10.1.2016 Ideatarhurit-tiimimme blogissa.

Rutiinit keventävät kognitiivista kuormaa. Tiimityöskentelyssä yhteisten rutiinien luomiseen ja muokkaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä hyvin toimiva rutiini on kuin rasvaa koneistoon.

Olemme omassa tiimissämme käyttäneet jaetua kalenteria sekä jaettuja kelenterimerkintöjä koko ajan. Kun tarkemmin keskustelimme asiasta, huomasimme, että eri ihmisten henkilökohtaiset käyttöliittymät ja toimintatavat pitää sovittaa tarkemmin siihen, miten jaettu työskentely toimii.

Aluksi loimme tiimille oman kalenterin ja merkitsimme siihen yhteiset tapahtumat. Periaatteessa. Huomasimme, että osa noudatti toisaalla syntynyttä rutiinia kutsua jokainen kalenteritapahtumaan eli merkintä syntyikin henkilökohtaiseen kalenteriin tiimikalenterin sijaan. Kutsuun piti myös vastata, jotta se näkyi omassa kalenterissa. Kutsu ei välittynyt välttämättä sähköpostiin, jos tapahtuman lisääjä ei lähettänyt kutsuja. Kaikki eivät myöskään saaneet mobiililaitteellaan toimimaan useiden jaettujen kalentereiden näkymistä. Seurauksena oli se, että osalla kaikki yhteiset kalenterimerkinnät toimivat hyvin, osalla jokin jäi huomaamatta. Kun havaitsimme nämä, päätimme yhteisen käytännön.

Kalenteri on mielikuvissa henkilökohtainen työkalu. Työkäytössä henkilökohtaisuudesta on hyvä luopua osittain. Kalenteri voi nimittäin olla todella tehokas yhteisen työnteon rutiinin tukiranka. Hyvää toimintamallia on syytä viritellä ja säätää. Se, mikä toimii yhdessä kalenterijärjestelmässä, yhdessä tapauksessa ja yhdellä tiimillä, ei toimi toisaalla. Kalenterirutiinien virittelyyn kannattaa käyttää aikaa, sillä kyse on toistuvasta toiminnasta. Viikoittainen ajansäästö kertautuu ajan myötä merkittäväksi.

Millaisia hyviä kalenterikäytänteitä sinä olet oppinut?

Kuvassa muutama Ideatarhuri-tiimissä havaittu viisaus hyvän kalenterimerkinnän tekemiseen Google-kalenterissa.

Napauta kuvaa, saat sen näkyville suurempana.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

---

Millaisista teemoista oppimisen ja digitalisaation yhteydessä voitaisiin keskustella?

January 24, 2016, 11:03 pm

≫ Next: Inhimillinen voima ja energia

≪ Previous: Jaettu kalenteri tukee yhteistyötä ja yhteistä oppimista

$

0

0

Tämä on luonnosmainen bloggaus. Kirjoitin juuri ihan lonkalta, millaisia teemapöytiä laittaisin esimerkiksi opetusalan ihmisille digitalisaatiokeskustelua varten. Millaisia sinä laittaisit? Digitalisaatio avaa paljon mahdollisuuksia mutta samalla lisää myös riskejä. Tässä maailmassa meidän pitäisi opettaa kasvavia elämään ja pysymään tolkun ihmisinä.

EDIT: on syytä tehdä käsitemäärittelyä: digitalisaatio on laaja rakenteellinen tapa organisoida toimintaa, käsitettä käytetään nykyisin mistä tahansa sähköisestä toimintatavasta, olen korjannut alle kohtiin 2 ja 3 sanan TVT eli tieto- ja viestintäteknologiat tai tieto- ja vuorovaikutusteknologiat. Kiitos tarkentavasta kirkastamisesta Janne Korsimo. Hän kommentoi Facebookissa: "Ensinnäkin digitalisaatio sekoitetaan aika usein digitaaliseen toimintaympäristöön. Se, että käytetään digihärpäkkeitä ei ole vielä digitalisaatio. Digitalisaatio on digitoimintaympäristön, toimintakulttuurin sen kautta syntyvän digitaalisen arvon hyödyntämisen summa."

1. Digitalisaatio ja ihmisen elämä: omana itsenään (itsetunto, minäkuva, identiteetti), yhteydessä omaan elämänpiiriin (perhe, ystävät, lähi-ihmiset, ihmisverkostot), kansalaisena (oman elämän hoitaminen, vaikuttaminen), oppijana ja työelämässä (osaamisen hankkiminen ja ylläpito, työnhankinta, opiskelu- ja työtaidot, oman toiminnan suuntaaminen ja ohjaaminen, vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen).
2. TVT laajentaa oppimista (aistien apuna, kognitiivisten prosessien apuna, ulkoistetut muistion alueet, oppimiven verkostot, yhdessä oppiminen, yksilöllinen oppiminen, tiedon hankinta, uudet luku- ja kirjoitustaidot).
3. TVT haittaa oppimista (viriketulva, keskeytykset, tarkkaavaisuuden häiriintyminen, kognitiivisesti vaativat käyttöliittymät, jatkuvat muutokset, jatkuva varuillaan olo, riippuvuus teknisistä järjestelmistä).
4. Digitalisaatio ja kestävä kehitys hyvässä ja huonossa: a) ekologinen: matkustamisen ja tavaratuotannon energia- ja luonnonvarakuorman vähentäminen, immateriaalinen kulttuuri tuotantoineen ja palveluineen hyvää, huonoa se, että myös digitalisaatio on johtanut kilpavarustelumaiseen tavaratuotantoon, sähköiset välineet kuluttavat energiaa ja vaativat valmistuksessa hupenevia luonnonvaroja (mm. harvinaisia metalleja) b) sosiaalinen: ihmisten verkostoituminen hyvien asioitten puolesta, vertaiskulttuurin monet muodot, uudenlainen yhteisöllisyys, erilaisuuden ja yksilöllisyyden arvostaminen, saunamainen meininki eli arvoasema, titteli tai tutkinto ei määritä kohtaamista vaan se, millainen ihminen on ovat hyvää, huonoa ihmisen kekseliäisyys käyttää digitaalista viestintää ja vuorovaikutusta sekä erilaisia järjestelmiä kiusaamiseen, vainoamiseen, kyttäämiseen, häirintään, huijaamiseen yms., c) taloudellinen: uusia immateriaalisia tuotannon- ja jakelun muotoja, avoimen datan, vertaistuotannon yms. myötä syntyneet uudenlaiset talouden muodot, joukkorahoitus hyvää, huonoa taas digitalisaation myötä työn uusjako, addiktoivien tuotteiden ja palveluiden lisääntyminen, kuluttajatuotemarkkinoiden jatkuva kilpajuoksu kvartaalitalouden kiivaassa rytmissä, pienten yritysten vaikeus päästä markkinoille, d) inhimillinen: digiteknologian tuotanto halvalla on johtanut lapsityövoiman käyttöön ja huonoihin työoloihin, digitalisaatio robotiikan osalta johdattaa meidät määrittelemään uudelleen suhteemme koneisiin, hyvässä mielessä inhimillinen laajenee älykkään teknologian kanssa, huonossa mielessä pahan tekeminen saa uudet mittasuhteet niin tavallisten ihmisten arjessa kuin kansainvälisesti rikollisuudessa ja sodankäynnissä.
5. Digitalisaatio ja arvomaailmamme, ihmiskäsityksemme: voiko yksilö jättäytyä digitaalisen maailman ulkopuolelle (vrt. Daniel Castells: verkotu tai syrjäydy), inhimillisten voimavarojen ja luonnonvarojen kapasiteetin rajoitukset, ihmisen hybris ja toisaalta merkittävät mahdollisuudet auttaa ja hoitaa uudella tavalla (vrt. IBM Watson).

EDIT: Tuuppasin tämän bloggauksen saatteineen Facebookin TVT-opetuskäytön ryhmään ja sieltä tuli iso joukko tosi hyödyllisiä jatkoajatuksia. Erityisen kiinnostavaa pohdintaa Janne Korsimo Ruskosta. Hän linkitti kommenttiinsa hienon koosteen digitalisaatiosta koulumaailmassa. Hallinnon pitäisi päästä näistä kartalle ja kohti stretegista sisäänajoa. Olemme vielä vaiheessa.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Inhimillinen voima ja energia

January 27, 2016, 2:34 pm

≫ Next: Mobiilityön reppu järjestykseen

≪ Previous: Millaisista teemoista oppimisen ja digitalisaation yhteydessä voitaisiin keskustella?

$

0

0

Punainen lanka katoaa?

Innostus tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Ja loppujen lopuksi myös ihmisyys tarttuu ihmiseltä ihmiselle. Antropologit eivät ole löytäneet fysiologista rajaa humaanille. Muistan hyvin Richard Leakeyn haastattelun, jossa hän totesi, että kyllä, kyllä me ihmiset voimme myös yhtä lailla taantua kulttuurisesti kuin olemme nousseet kulttuurin voimalla.

Yhteen pelaaminen, kannustaminen, voimien yhdistäminen, leikki ja luovuus – osaamme kaikenlaista hyvää yksin ja yhdessä. Ja toisaalta jaksamme käyttää arvokasta lyhyttä elinaikaamme ja energiaamme tuhoamiseen, kiusaamiseen, vähättelyyn, mitätöintiin, mustamaalaamiseen.

Jokainen yksilö voi valita koko ajan, mihin oman aikansa ja energiansa suuntaa. Se, mitä minä yksilö teen, vaikuttaa kaikkeen ympärilläni. Ja mitä me yleensä teemme? Valitamme siitä, miten muut eivät sitä ja eivät tätä. Katkeruus kasvaa juuri tällaisesta asetelmasta: jokin mättää, mutta en siis minä, nuo muut, mäkätän heille, eivät tottele ja korjaa toimintaansa, piikittelevät minua, ei voi ihmiseen luottaa. Jos tuon tapahtumaketjun alussa minä ihminen olisin ollut niin vahva, että olisin kestänyt kohdata oman ymmärtämättömyyteni, siivet olisivat räpytelleet selässäni ilmaa alleen.

Mieleeni jäi elävästi erään rehtorin radiohaastattelu. Hän kertoi käyttävänsä joka aamu puoli tuntia aikaansa siihen, että on koulun ovella ottamassa vastaan aamulla kouluun saapuvia lapsia. Hän juttelee heidän kanssaan. Tervehtii, toivottaa tervetulleiksi. Koskettaa heitä. Hän oli oppinut idean edeltäjältään ja kertoi, miten suuri vaikutus tällä oman ajankäytön valinnalla on ollut. Hän tuntee oppilaita, he hänet, hän rekisteröi aamun puolituntisella, jos jokin ei ole kunnossa. Luottamus ja kohtaaminen vähentävät kiusaamista. Näin mieleni silmillä tuon rehtorin suuret näkymättömät tuntosarvet päässä.

Tällä viikolla sain kaksi kertaa selittää, miksi kuvailen itseäni adjektiivilla maailmanparantaja. Olen ollut taipuvainen aina ajattelemaan, että jokainen ihminen on maailmanparantaja. Mutta eihän se niin ole. Mahdollisuus on kuitenkin annettu. Ja tämä on aina ollut tämän blogin ydinjuoni, joskus toki teknologian kesyttämiseen verhottuna. Ennen kesytettiin villejä hevosia. Nyt ihmiskunta sopeutuu elämään älykkään teknologian kanssa. Elämme jänniä ja hurjia aikoja.

PS. Kaikelle pöljälle yleensä ihmiskunnan historiassa on löytynyt vastavoima. Kannattaa tarkkailla viestivirrassa nyt juuri muiden mukana sanaa myötätunto. Se rohkaisevasti ja iloisesti pulpahtelee siellä täällä.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Mobiilityön reppu järjestykseen

February 7, 2016, 5:29 am

≫ Next: Yksinkertaisuus mobiilisovellusten juju

≪ Previous: Inhimillinen voima ja energia

$

0

0

Olin eilen kurssilla. Visuaalista videokäsikirjoittamista. Siitä olisi vaikka mitä kertoa, mutta myöhemmin. Hauska silmiä avaava kokemus oli tajuta, miten minä-hömelö, en ollut tajunnut, että minulla on kaiken aikaa ollut samalla pöydällä kaksi toisiinsa yhdestettävää laitetta, jotka nostavat työskentelykomuksen uudelle tasolle.

Eli iPadiin saa liitettyä Macin langattomat näppäimet. Kun lähden kevyin kantamuksin työmatkalle, nyt riittää mobiilitoimistoon pelkkä olkalaukku repun sijaan, sillä näihin saakka olen huonon kirjoituspuolen vuoksi hyljeksinyt tablettia tekstien kanssa. Mobiilinäppikset eivät ole olleet kunnollisia (melko hyviä vain). Minulla on myös tuntumaa Surfaceen näppisten kanssa ja sekin on melko hyvä. Opin tänään Facebookissa kokemusta jakaessani, että myös Android-laitteille saa kunnon näppikset (suositeltu Rapoo E6700).

Vinkki:

Säilytän erilaisia mobiilityön apulaisia erinäköisissä ja sormiin erilailla tuntuvissa pusseissa ja yritän huolehtia, että kaikki laitteet on ladattu ennen työmatkoja. Mukana myös mobiilisähköä eli pari akkua, joista voi ladata mobiililaitteita. Kun eri tarvikkeet ovat omissa pussukoissaan, on helppo kontrolloida, että kaikki on mukana. Jokaisessa pussukassa on käyntikorttini ja laitteissa/johdoissa nimeni. Kun säilytyspussukat ovat erilaisia, pystyn tunnistamaan ne sormin, tuntoaistilla. Nimen ja yhteystietojen löytyminen on aivan kultaa. Espooseen unohtunut mokkula oli helppo kotiuttaa, kun yhteystietoni olivat laitteessa. Saati sitä kauhun hetkeä, kun mobiilitoimiston reppu jatkoi Hämeenlinnan rautatieasemalta omineen Jyväskylään. Repun yhteystiedot nopeuttivat palautusta muutamaan tuntiin päivien ja viikkojen sijaan.

Ja totta tosiaan, pieni juttu tehdä, kunhan muistaa: nimi ja yhteystiedot laitteisiin ja jopa reppuun tai kassiin.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Yksinkertaisuus mobiilisovellusten juju

February 13, 2016, 3:46 am

≫ Next: Avoimen opetuksen viikko – #jaajotain neljättä kertaa

≪ Previous: Mobiilityön reppu järjestykseen

$

0

0

Viime lauantain visuaalisen käsikirjoittamisen kurssilta (ei sitä ehtinyt vauhdikkaalla työviikolla purkamaan blogiin) opin monta asiaa. Yksi mainio asia oli kouluttajamme Kanerva Cöderströmin asenne mobiilisovelluksiin. Mikään sovellus ei ole täydellinen, mutta niiden taika piilee juuri riisutussa valikoimassa. Kokeillen löytää omiin tarpeisiin sopivat sovellukset. Se, joka nauttii kokeilemisesta, vinkkaa kaverille, jota kokeileminen ahdistaa. Ei tarvitse olla kovin teknisesti orientoitunut. Mobiilisovelluksia ei juuri tarvitse säätää (paitsi todella monipuolisia). Tärkeintä on sittenkin sisältö, mitä saa aikaan.

Työhön liittyen etsin käteviä keinoja tuottaa havainnollisia videoita helposti. Videoitten tekemiseen saa helposti kulumaan aikaa tuntitolkulla. Explain Everything on kerännyt monien opettajien suosion. Sitä olen kokeillut. Ihan kelpoisa. Nyt löysin kuitenkin vielä riisutumman omiin tarpeisiini: Vidra. Explain Everythingin suuri plussa on, että sen saa kaikille mobiiliaitteille (iOS, Android, Windows... Jollaa ei taida tulla). Vidra on tarjolla valitettavasti vain iOS:lle (siis iPhone ja iPad).

Ilmaisen Vidra-videon perään tulee pieni sovelluksen mainosteksti eikä ilmaisversiosta pääse loputtomaan ikonikirjastoon, jonka lopulta totesin omiin tarpeisiini hankinnan arvoiselle (kuvakkeet voi hakea selaimella ja tallentaa kameran rullalle). Sovelluksen sisällä voi kirjoittaa (useampi fontti valittavana, muutama väri, kirjasinkokoa saa muutettu), piirtää ja kuvia saa kameran rullalta.

Sovelluksesta löytyy muutamia tyylejä ja harvinaisen hyvin valikoitua taustamusiikkia. Jokaiseen kuvaruutuun pääsee äänittämään pienen selostuksen (minusta äänen laatu oli niin huono, että lopulta äänitin iMoviella). Tallennusvaiheessa sovellus animoi kevyesti. Ruutujen vaihtumistyylin voi itse valita. Kun samaan kuvaruutuun laittaa useamman kuvan, ne animoituvat.

Julkaiseminen YouTubeen sekä PDF:ksi muuntaminen käyvät suoraan sovelluksesta. Videon saa vietyö laitteelle toiseen ohjelmaan (kuten iMovieen) ja PDF:n voi lähettää sähköpostilla tai avata toisessa sovelluksessa. PDF:stä tulee ihan kelpoinen, tästä omasta kokeilustani puuttuvat nyt alut ja loput, tekijätiedot yms. Mutta viralliseen videoon ja tulosteeseen ne saa kätevästi kuvakirjastosta.

Nopea käyttää. Helppo käyttöliittymä. Ei vaadi kirjautumista millekään tilille vaan toimii laitteessa. Opetuskäytön lisäksi tätä voisi suositella vaikka järjestöille tai pienyrityksille kevyeen videoviestintään.

Minä laitoin tällaisen pienen ajatuspähkinän:

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Avoimen opetuksen viikko – #jaajotain neljättä kertaa

March 7, 2016, 10:40 am

≫ Next: Tenttikirjana digikirja – päihittää paperin

≪ Previous: Yksinkertaisuus mobiilisovellusten juju

$

0

0

Auttaminen ja anteliaisuus luovat yhteistä hyvää. Voimme auttaa toinen toisiamme kevyesti, vähäsen. Kun moni auttaa avoimesti yhteisössää vähäsen, pienistä puroista kasvaa tunnetusti suuri. On esimerkiksi uskomatonta kahlata Open Culture -sivuston aarteita, jonne on valikoitu oppimista ja opettamista ajatellen avointen parhaimmistoa, ei todellakaan vähäisiä (rima alas, myös pieni on kaunista).

Creative Commons -lisenssointi on edelleen harvoille tuttu, vuosi vuodelta kuitenkin yhä useammalle. Kun lisenssoit jakamasi heti kättelyssä, muiden ei tarvitse kummastella, saavatko käyttää ja jos, miten. Lisenssivaihtoehtoja on moniin tarpeisiin ja mm. Googlen tarkennettu haku tunnistaa lisenssit (kohta: käyttöoikeudet). Myös Creative Commonsin omalla hakukoneella pääsee hakemaan avoimesti lisenssoituja aineistoja.

Tänään tempaisimme vapaaehtoisjoukoin neljättä kertaa AVO-hankkeen aloittaman kansainvälisen avoimen opetuksen viikon (Open Education Week) suomalaisen startin: Jaa jotain -päivän (helposti mieleen tarttuvasta nimestä propsit menevät Kari A. Hintikalle).

Talkoojoukoissa tänä vuonna olivat Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen Ideatarhurit (minä tiedotin ja kokosin hedelmiä, Niina Kesämaa ja muut kollegat tiedottivat) sekä IT-kouluttajat (Tarmo Toikkanen antoi Creative Commons -opastusta ja Tero Toivanen löi löylyä kiukaille). Myös monet muut verkostojen kutojat, kuten Matleena Laakso rohkaisivat ja muistuttivat Jaa jotain -päivästä. Erityisen arvokasta oli, että kopin ottajissa oli taas ensikertalaisia. Yhtälailla upeaa, että vanhoja konkareita. Tämä elää. Haavena ensi vuodelle Jaa jotain -osaamismerkkien jakaminen.

Jakamista voi tehdä myös suppeammin, oman työyhteisön sisällä. Viime vuonna joku ideoi oman työyhteisön sisäisen Jaa jotain -päivän. Idean saa napata!

Jakamalla jotain omia oppimateriaaleja voi tehdä näkyväksi omia erityistaitoja. Tämän päivän Jaa jotain, kuten edellisvuosien, todisti laajaa osaamisten kirjoa ja sitä, miten juuri siinä on se jokin. Kertyi pelejä, piirroksia, valokuvia, taulukoita, kaavioita, toimintaohjeita, käsityövinkkejä, diapaketteja ja monenlaista muuta. Sisällöt kumpusivat sekä jakajien ammattillisesta osaamisesta että omista rakkaista harrastuksista.

Jaa jotain -päivän blogista löytyy ohjeita ja linkkejä, tässä tärkeimmät:

• Tarmo Toikkainen: CC-lisenssin ohje
• Twitterissä tunniste #jaajotain
• Facebook-ryhmä: Jaa jotain
• Jaetut sisällöt kootusti Scoop.it-sivustolla.

Minua henkilökohtaisesti ilahdutti tänään jaetuista kaikista hienoista erityisesti Marja Oilingin kaunis ja puhutteleva  Luontoetiikka-diapaketti – niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Samalla sain ratkaisun kauan kaipaamalleni: Google Slidesiin (Esitykseen) saa kauniita ulkoasuja http://www.slidescarnival.com/-sivustolta. Aikanaan Google Driven yhteydessä oli mallipohjien jakopaikka, mutta se poistui erinäisten uudistusten myötä.

Verkon verkostoissa ongelmana on avointen aineistojen löytäminen. Siksi Creative Commons -lisenssit ovat lämpimästi suositeltavia. Hakukoneet tavoittavat ainakin osittain niiden ansiosta sisältöjä. Opeverkostot ovat mainio tapa jakaa kollegoitten kesken (lisää oma verkostosi listalle). Kannattaa myös tutustua sisällönjakopalveluiden ominaisuuksiin. Esimerkiksi YouTubessa voi laittaa videoille CC-lisenssin: Se pitää vain huomata tehdä: kas tässä ohje.

Itse laitoin päivän saaliisiin jakoon kuvan, jolla havainnolistan jaa jotain -ideaa: minä annan yhden ja kun monta kaveria ja tuntematonta verkostoissa antaa yhden, meillä kaikilla on äkkiä paljon. Kuvan voit ladata Flickr-palvelusta.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton BY-SA 3.0: http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi