Quantcast
Channel: Opeblogi
Viewing all 150 articles
Browse latest View live

Oppimishärpäkkeet ja kyky nähdä oppimisen maisemiin

0
0
Vanha totuus, että ei näe metsää puilta, pätee moneen, myös opetusteknologian ja oppisisältöjen maailmaan tässä ja nyt.

Teimme Harto Pöngän ja Tarmo Toikkasen kanssa kesällä 2010 asiantuntijahaastteluja aiheesta oppimisen kokeilu ja -kehittämisympäristöt. Mieleenpainuvaa itselleni oli, miten yhdenmukaisesti arvostetut asiantuntijat painottivat, että teknologian ja muun suunnittelun taustalta puuttuu vankka, tutkimukseen perustuva ymmärrys oppimisesta: oppimista tutkitaan toisaalla, oppimiseen liittyviä apuvälineitä, tiloja, palveluita ja muita ratkaisuja suunnitellaan toisaalla ja niin, etteivät nämä kohtaa: psykologit, pedagogit, insinöörit, arkkitehdit, ekonomit ja muut puhuvat eri asioista, kun puhuvat samasta asiasta.

Kiteytimme tuolloin alasta kiinnostuneille yrityksille ja muille toimijoille asiantuntijoiden viestin näin:
Selvityksessä nousi esiin haastateltujen vahva näkemys monitieteisyyden ja monialaisuuden avainroolista ja samalla vankka käytännön kokemus rajoja ylittävän toiminnan esteistä. Ne konkretisoituvat toimintakulttuurien kohtaamisissa, käytettävissä käsitteissä sekä toimintaa ohjaavissa teorioissa ja arvopohjissa.

Vaikka moniammatillisuus ja tieteenaloja ylittävää toimintaa kannatetaan periaatteessa, käytännön esteeksi muodostuu usein myös sopivien rahoitus- muotojen puuttuminen, kertovat haastatteluun osallistuneet.

Tämän hetken ongelmana nähdään muun muassa tieteellisen tutkimuksen hitaus. Oppimisen ja opettamisen alueella ei ole samanlaista perinnettä soveltaviin innovaatioihin kuin insinööritieteissä. Osaamisen jalostaminen jää kesken.
Perkasin tänään viikolla kasautunutta sähköpostisumaa. SlideShare, tuo mainio diaesitysten (ja pdf) jakelupalvelu, lähettää mukavasti harvakseltaan viestin sisällöistä, joita suosittelee minulle. Viesti on nopea silmäillä. Tämän viikon suosituksista tarttui heti silmään Jari Larun esitys "Mobiilioppiminen" – mitä se teknologia tahtoo? Tekijän tunnistin heti luotettavaksi ja kiinnostavaksi. Otsikointi houkutteli, varsinkin mobiilioppimisen laittaminen hipsujen sisään – ihan kuin itsekin tykkäisin laitella, jos hipsuttelu ei muuten olisi kieliopillisesti tuomittavaa.

Kurkistin diasarjaa. Mielenkiinto kohisi. Osa dioista ei auennut katsomalla, kaipasin selityksiä. Onneksi siirsin näyttöä vähän allemmas ja huomasin, että taustatiedoissa oli linkki luentotallenteeseen. 45 minuuttia täyttä asiaa, huippuluento, jossa on mukana vankkaa asiatietoa, kiinnitys tutkimuksiin sekä käytäntöön, näkemyksellisyyttä ja asioiden suhteuttamista sekä kullan arvoisia vinkkejä siitä, miten olisi hyvä toimia.

Poimin mutamia omasta mielestäni merkityksellisiä kohtia luennosta, jota suosittelen lämpimästi. Laru:
  • asettaa teknologian ja oppimisen liiton historialliseen kehykseen, teknologian sille kuuluvaan rooliin (Roschellea, 2002, lainaten: "Simple tools, rich pedagogical practises")
  • kommentoi osuvasti rakennetun ympäristön roolia (diasarjalla mukana havainnollisia kuvia fyysisistä oppimisympäristöistä)
  • korostaa oppimislähtöistä suunnittelua, jossa teknologian rooli on yksi, ei merkityksetön, mutta vain yksi osa muiden tärkeiden joukossa (suunnittelussa erityisesti painoa alkuvaiheen olosuhteille, kontekstille, tehtävänannoille, vuorovaikutukselle, tavoitelluille tuloksille, ohjaukselle, palautteelle, tämä minuutin 35 tienoilla)
  • muistuttaa, ettei teknologia ei keskeisin edes mobiilioppimisessa (minuutin 29 kohdalla kommentoi härpätinhypeä)
  • viittaa Sanna Järvelän mielenkiinnotoiseen tutkimustyöhön jaetun itsesäätelyn mahdollisuuksista (minuutin 40 kohdilla) ja
  • noin minuutin 25 kohtalla ottaa myös erittäin osuvasti kantaa viime aikojen väärille raiteille ajautuneeseen eipäs-juupasteluun oppimateriaalien avoimuudesta ja jakamisesta. 
Erittäin kiinnostavaa luennolla oli kuulla, miten 70-luvun alussa Alan Keyn ryhmän protoili täppärin kaltaisesta laitteesta, jolla oppijat, pienet lapsetkin, tulisivat teknologian käyttäjiksi: he etsisivät tietoa ja työstäisivät sitä, loisivat omia tuotoksia. Ajatusta lasten tietokoneesta pidettiin tuolloin täysin mahdottomana. Tutkimushankkeen rahoittaja, Xerox lopetti vuosikymmenen lopulla alkujaan pohjattoman tutkimuskassan, kun valkeni uhka paperittomasta tulevaisuudesta. Alla video Alan Keyn Dynabookista.


Jari Laru siteerasi esityksessään Hesaria elokuulta 2012: "Tänään koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä vuonna 2074." En löytänyt originaalilähdettä. Jyrki J. Kasvi on samaa viittausta käyttänyt useaan otteeseen. Itse kuulin ensimmäisen kerran Kasvin herättävän kuulijoita 2011 virtuaalipäivillä tuolla toteamuksella, josta on myös kirjoittanut mm. Tietokone-lehden kolumnissa 2/2012.

Mitä se oppimisen psykologia sitten käytännössä on? Tämän jutun alussa viittaamani leiriytyminen asiantuntijapiireihin hankaloittaa pieniä käytännöllisiä oivalluksia. Mennäviikolla kertoilin Järvenpäässä ammatillisen puolen opettajille, mitä ideaa mobiililla voisi olla. Jutun juoni ei ollut siinä, mikä on härvelin merkki ja malli, millainen määrä pikseleitä kamerassa ja mitä sovelluksia se pullistelee, vaan siinä, miten sen kanssa oppija suuntaa huomionsa oppimiseen, aktivoituu, motivoituu ja pääsee kiinni oppimisprosessiin.

Tämä esimerkki tulee oivalliselta Pintakillalta, Jari Välkkysen ja kumppaneiden oppimisoivalluksesta: teoriaa ja käytäntöä opiskellaan esimerkiksi niin, että oppijoilla on tehtävänä valokuvata tietty opittava asia, siihen liittyvä toiminto ja sen jälkeen selostaa asia omassa blogissaan. Kun toimitaan näin, seuraa:
  1. valokuvaaminen suuntaa automaattisesti oppijan huomion kohteeseen, hän on läsnä, havainnoi, tarkkailee
  2. kun oppija siirtää kuvia logiinsa, hänellä on kuvauslaitteessa automaattisesti kuvat oikeassa järjestyksessä
  3. kuvien ja teorian sekä omien havaintojen liittäminen kertomukseksi pakottaa käsittelemään oppimisen kohteen omassa mielessä uudelleen, reflektoimaan, kertaamaan, jäsentämään
  4. muistin toiminnasta tiedetään, että asiat eivät painu välittömästi pitkäkestoiseen muistiin, vaan pienellä viiveellä, jonka aikana herkästi tapahtuu muistivääristymiä (asiat unohtuvat, sekoittuvat, ydinasioihin jää aukkoja, sivuasiat saattavat korostua liikaa, väärinkäsitykset jäävät voimaan): bloggaaminen yksinkertaisesti vähentää muistivääristymän määrää
  5. tiedonhaku yhdistyy kätevästi bloggaamiseen, tämä voi olla selväsanaisesti tehtävänä, ja kun oppijat edistyvät, he tekevät tätä myös omatoimisesti
  6. katsomalla muiden blogeja, oppija voi peilata omaa selostustaan toisten selostuksiin ja havaita ehkä jotain puutteita tai väärinkäsityksiä tai vahvistaa omaa tulkintaansa
  7. oman ajattelun tekeminen näkyväksi ja se, että tämä huomioidaan, antaa myönteistä palautetta, kohottaa itsetuntoa, bloggaaminen on havaittu alkuvaiheen jälkeen sujuvaksi, varsinkin, jos käsillä on sopivaa teknologiaa
  8. blogi toimii myös portfolion koostamisen varastona, sen avulla oppija voi helposti koota myöhemmin työnhakua varten näytteen omasta osaamisestaan
  9. blogi toimii myös ammatillisen identiteetin työstämisen paikkana, syntyy suhde itseen ja meihin tässä ammatissa (Pintakillan opiskelijablogeissa tästä on nähty hienoja esimerkkejä)
  10. tekemällä näkyväksi ymmärrystään oppija antaa opettajalle tilaisuuden havaita asian osaaminen ja mahdolliset aukot... ja nuo aukot eivät siis ole pelkästään oppijan tiedoissa ja osaamisessa vaan myös opettajan omassa osaamisessa, kuten Jari Välkkynen mainiosti kuvaili:
"Unohdin koko varoituskuvakkeet, kunnes luin Emilian blogista itsellenikin uuden tiedon, hän oli ensin tutkinut samoja varoituskuvakkeita mitä maalipurkkien etiketeissäkin, MUTTA hän oli jatkanut asian tutkimista omatoimisesti ja löytänyt päivitetyt, uudet kuvakkeet jotka olin itse jotenkin onnistunut sivuuttamaan. Tämä uusi tyyli opettaa ja opiskella tuotti heti ensimmäisellä viikolla selkeästi alaa kehittävää tulosta ja herätti taas kerran itseni miettimään opettajan roolia... Oppilaat osaavat nykyisin käyttää hienosti hyväkseen netin valtavaa tietovarastoa"
Jos nyt joku sitten kysyy, että niin niin, tuo kaikki perustuu siihen, että oppijoita ylipäätään kiinnostaa oppia asioita. Kiltakouluilla on kiistatonta näyttöä siitä, että oppijoita todella kiinnostaa oppia asioita. He vain eivät jaksa istua kuuntelemassa. Asiat täytyy tehdä houkutteleviksi. Oppiminen pitää toteuttaa houkuttelevalla tyylillä, mielekkäästi. Oppija ei saa olla sivustakatsoja omassa oppimisessaan ja elämässään, mikä onkin sitten jo ihan uuden bloggauksen aihe.

Jospa oppimisen ilo ja into säilyisi yli esikoulun ja koulun välisen rajan. Jokaiselle lapselle ja nuorelle kuuluu oma merkityksellinen paikka maailmassa, sen etsiminen luottavaisin mielin, sen oivaltaminen, että matka voi olla kiinnostavinta, ja lopulta se oppiminenkin jatkuu läpi elämän, innostavana suhteena elämään ja olemiseen, vaikka lopullista paikkaa ei löytyisi. Elämän vastuksissa oppiminen voi olla myönteinen reitti, kuin pora, jolla umpikuja puhkaistaan.




Aikamatka oppimiseen ja koulun tulevaisuuteen

0
0
Otavan Opisto käynnisti oppimisretken, joka kantaa nimeä: Aikamatka oppimiseen ja koulun tulevaisuuteen. Matkaoppaina Pekka Ihanainen ja Tero Toivanen. Kyseessä on yhteisluova oppimisprosessi, jossa matkaoppaat johdattelevat, vievät matkakohteisiin, innostavat osallistujia ottamaan kopin ja laajentamaan maisemakarttaa. Matka kestää tämän kevätkauden.

Aikamatka aloitettiin viime perjantaina viiden tunnin suunnistus- ja suunnittelusessiolla. Osallistua saattoi etänä ja lähinä, itse hyppäsin mukaan puoli tuntia myöhässä etäteitse. Hyvin henkeen ja sisältöön pääsi mukaan etäläsnäolijana.

Toiminnan keskeisimmäksi pisteeksi muodostuu LeMill (jippii!): tuotokset kootaan LeMill-portfolioon, työstämistä edistetään LeMill-ryhmässä (ja selvästi kätevyytensä vuoksi myös Facebookin tapahtumailmoituksessa), Wikiopistoonkin syntyy homman edetessä varmasti jotain. Retkivekottimen luukkuja ei ole lyöty kiinni, vielä kerkiää kyytiin.

Piirtelin suunnistus-suunnittelusession aikana kuvaa, joka tuli tänään valmiiksi. Kuvia ei tietysti pidä selitellä, mutta kerronpa kuitenkin, mitä minä laitoin tähän kuvaan – katsojahan voi nähdä siinä jotain ihan muuta.


Kaksi hahmoa: Oikean yläkulman hahmo kuvastaa ihmispersoonan sipulimaisuutta. Minussa on läsnä kaikki eri ikäkauteni, elämänkokemukseni. Ne voivat olla laajeneva ja syvenevä liukuma, jatkuvaa minuuden löytämistä, identifikaatiota. Toinen hahmo edustaa sitä, mistä Miljoonasade laulaa: "jokaisen ihmisen sisällä on paljon pimeää kiveä ja pieni palanen kultaa". Vaikeamman kautta elämää kulkeneen tai siinä tilassa olijan ajatuksissa voi olla tyhjää, harmaata, ei oikein mitään tai viileitä, viisaita ja analyyttisia ajatuksia ilman suurta kipinää, kyynisyyttä vain. Tai ehkä silti orastavaa toivoa. Ja nämä kaksi voivat olla saman ihmisen elämästä. (Kirjallisuusviitteeksi tähän Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen julkaisut.)

Kohtaaminen ajatuksien tasolla, toiminnan, ajatusten, ideoitten ja sanojen kautta avaa mahdollisuuksia. Ei ehkä ensin ole helppoa ymmärtää toista, joka puhuu eri väreillä, eri muodoilla, mutta kun yhdistävä tekijä löytyy, yhteinen maailma muotoutuu ja kasvaa.

Oppimiseen ei ole oikeaa tapaa, on monia tapoja. Mutta yksi on varmaa. Vaivaa täytyy nähdä. On etsittävä itsestä ja olemisestaan aikaa, malttia, sitä, että ei varo ja pelkää, suojaudu vaan antaa mennä, heittäytyy, on läsnä, tekee, vaikka hapuillen.

EDIT: Vasta kuvaa katsoaessa hahmotin yhden kohdan, sillä kuvissa on aina intuitiota mukana. Mietin siis tehdessäni, miksi tuolla vasemman reunan tummalla hahmolla on kurkussa tuollainen juttu, mutta sehän on se, mitä ahdistuksessa niin moni kokee: pala kurkussa, kurkkua kuristaa ja toisaalta se sama alue avaa reitin toiseen, kun vain avaan kurkkuni, kun sanon, saan sanotuksi, sanojen sillan kautta toisen kohtaamiseen, ne pienet sanat...


Havaintoja SkyDrivesta etäopetuksen näkökulmasta

0
0
Aikuislukioaikojen työkamu pääsi tutustumaan Kiinan muuriin. Ei toimi Google, ei sen mainio Hangout, ei Facebook. Pitäisi saada etäohjaus toimimaan sujuvasti. Niinpä kokeilimme ja vertailimme erilaisia mahdollisuuksia. Skype oli jo ollut käytössä, joten tutustuimme yhteistuumin SkyDriveen ja Messengeriin. Tässä nopeasti muutama havainto:

Messengerin avulla saa chatin lisäksi ääni ja videoyhteyden. Periaatteessa sen avulla voisi lähettää myös tiedostoja, mutta kumpikaan meistä ei onnistunut. Jos SkyDriven avaa yhtä aikaa Messengerin (sovellusohjelman) ollessa päällä, Messenger-yhteys katkeaa. SkyDrivessä on vain chat. Messenger poistuu pian käytöstä. Microsoft osti äskettäin Skypen. Mielenkiintoista on nähdä, syntyykö tulevaisuudessa mahdollisuus kommunikoida Skypellä ja jakaa tiedostoja SkyDrivellä samasta näkymästä Hangoutin tyyliin. Kokeilimme Messengeriä siksi, että se toimii Kiinassa.

SkyDrive sopii hyvin tiedostojen säilömiseen ja jakamiseen. Vapaata tallennustilaa on paljon (7 Gigaa). Tiedostoja voi jakaa kontakteille, mutta reaaliaikaiseen yhteismuokkaukseen palvelu ei sovi. Toinen näkee, että kaveri muokkaa jotain (rivi on lukittu), mutta vasta, kun kaveri on tallentanut ja toinen päivittänyt, muokkaus tulee näkyville. Palvelu siis sopii lähinnä asynkroniseen yhteiskirjoittamiseen.


Yllättävää kyllä, webmuokkaimessa ei ole mahdollisuutta lisätä kommentteja tekstiin. Toinen yllätys on chatin puute. Jos monta kirjoittajaa on yhtä aikaa samassa dokumentissa, he pystyvät näkemään, keitä on läsnä, mutta eivät pysty viestimään keskenään. Chat avautuu vain SkyDriven kotinäkymässä.

Palvelu ei tallenna automaattisesti kaiken aikaa muutoksia, kuten Google Driven sovelluksissa tapahtuu. Palvelu muistuttaa poistuttaessa tallentamisesta, mutta verkkoyhteyden katkeillessa voi syntyä ongelmia.

Suora yhteys tietokoneen Office-ohjelmiin on SkyDriven etu. Muokkausvalikot näyttävät selkeiltä, ovat Office-ohjelmista tuttuja.

SkyDriven kotinäkymästä pääsee sähköpostiin, osoitekirjaan ja kalenteriin. Siirtymäpainike ei ole kovin intuitiivinen, mutta helppo toki, kun sen vihdoin löytää.


Tunnuksen luominen palveluun on hieman hämäävää. Jos ei entuudestaan omista Hotmailia, WindowsLiven tai Microsoftin sähköpostia, voi nyt luoda tunnuksen mille tahansa sähköpostille. Tämä on muuten hienoa, mutta näin toimien käy niin, että henkilö voi kyllä lähettää sähköpostia Hotmailista, mutta ei saada postia sinne. Hämäävää on myös se, että kaikki historialliset kerrokset näkyvät vielä verkkoliittymissä. SkyDrive on ulkoasultaan jo kuin Windows 8, mutta sähköpostin puolella vastaan tulevat Hotmail, WindowsLive ja MSN. Piakkoin Hotmail katoaa ja tilalle astuu uusi eho Outlook.

SkyDrive on monipuolisesti tarjolla eri käyttöjärjestelmille ja mobiililaitteille, erikoisuutenä käyttöliittymä myös xBoxille, jolla voi katsella valokuvia ja videoita television kautta. Sovelluskaupasta löytyy mielenkiintoisia mahdollisuuksia laajentaa palvelun ja käyttölaitteen toimintoja.

Yhteenvetona: etäopetukseen SkyDrive ei tarjoa samaa ohjauksen mahdollisuutta kuin Google Hangoutiin avattu Google-dokumentti, joka mahdollistaa kasvokkain keskustelun, saman dokumentin reaaliaikaisen muokkauksen ja kommenttien lisäämisen, kaiken tämän yhdessä näkymässä. Silti SkyDrive on tutustumisen arvoinen ja kehittynee lähitulevaisuudessa.

Todettiin yhdessä, että palvelun toimintoja täytyy ensin testata aidossa etäyhteystilanteessa kaverin kanssa. Aika paljon meni aikaa säätöihin, etsimiseen ja kokeiluun. Mutta kahdestaan asia sujui jouhevasti. Käytimme Messengeriä hetken, siirryimme Skypeen ja hyödynsimme sen näytönjako-ominaisuutta.

EDIT: Facebook-kommenttina sain kuulla, että jos käytössä on oppilaitoksille suunnattu Office 365, siihen on intergroitu paljon kattavammin Messengerin tapainen (parempi?) Lunck. Skypeen on myös kommentin mukaan tulossa uusia tiedostonjako-ominaisuuksia. Kannattaa tarkkailla.Tarkkailua voi harjoittaa esim. tutustumalla Skypen Education -sivustoon. Eli kehitys kehittyy.



PowerPointit iPadille? Onnistuu!

0
0
On varmasti monia keinoja saada PowerPointit iPadille. Koska tätä asiaa on monesti opettajien kanssa ihmetelty, kuvailen nyt yhden keinon, jolla homma onnistuu hienosti.

Ota käyttöön SkyDrive ja lataa se iPadille. Siirrä PowerPoint-tiedostot (Wordit ja Excelit) SkyDriveen (en kokeillut animointija, kun sellaisia en ole harrastanut ja tämä on vain pikatestaus, epäilen, että eivät toimi). Open Officen odp-dokumentit avautuvat verkkoliittymässä ja niitä voi muokata, mutta iPadillä aikanaan kokeilemani tiedosto ei auennut. Yhtä aikaa voi valita useita tiedostoja ladattavaksi. Kansioi tiedostot, jotta ne pysyvät järjestyksessä.

Alla ensin kansionäkymä SkyDriven verkkoliittymässä ja alla sama kansio iPadilla.



Avaa haluamasi esitys SkyDrivessa. SkyDrive soveltuu esittämiseen, mutta jos haluat mahdollisuuden muokata dioja, avaa se toisessa sovelluksessa. Muokkaamaan pääsee mm. Keynotella (9,99 €) tai Office² HD (maksullisella versiolla, 7,99 €, ilmaisversio näytti vaativan mutkikkaita toimenpiteitä). Varmaan löytyy myös maksuttomia sovelluksia tähän tarkoitukseen.



Esityksen voi avata myös Explain Everything -sovelluksessa, jossa voi nauhoittaa selostuksen mukaan ja julkaista sen jälkeen tuotoksen esimerkiksi YouTubessa.

SkyDrive toimii tiedostojen jaossa nopeasti. Office-dokumentit säilyvät muotoilujensa puolesta kunnossa ainakin sen mukaan, mitä ehdin testata. Kun PowerPointeja siirtää Google Driveen, muotoilut eivät juuri koskaan säily.

SkyDrive toimii hyvin myös offline-tilassa. Tiedostot pitää vain muistaa ladata iPadille, mikä tapahtuu avaamalla kansionäkymästä tiedosto.

Mobiililaitteilla käteviä ominaisuuksia: QR ja AR

0
0
Mobiililaitteet ovat käyttökelpoisia työn keskellä. Pienimmät laitteet mahtuvat taskuun, suurempia taas on läppäriä helpompi toiminnan ohessa käyttää tiedon etsintään internetistä tai vaikkapa käyttöoppaiden ja ohjeiden lukemiseen. Mobiililaitteissa on vähän liikkuvia osia ja herkkää kosketusnäyttöäkin voi suojata suojakalvoilla, koteloilla ja kansilla.

Kirjoittamiseen mobiililaitteet eivät ole kovin näppäriä, varsinkaan työn keskellä. Tähän hyvänä apuna ovat QR-koodit, kaksiulotteiset merkit, joita voidaan lukea mobiililaitteen kameralla. QR-koodin avulla saadaan auki verkkosisältö ilman tekstin kirjoittamista. Sisältönä voi olla esimerkiksi verkkosivu, video tai äänitiedosto.

Tämän blogin QR-koodi on vasemmalla. Blogger-blogin ylläpitopuolelta saa koodin reittiä: Malli > Mobiililaite > Asetukset, hiiren 2-näppäimellä: Tallenna kuva nimellä. Tässä vielä opastuskuvat (jos haluat lisää, AVO-hanke on tuottanut ohjeita Bloggerin käyttämisestä):



Jos haluat luoda itse QR-koodeja, voit käyttää verkkopalveluita, kuten QRHacker. Myös Googlen linkinlyhentäjällä, goo.gl-palvelulla, saat helposti luotua QR-koodin: koodi löytyy linkin lisätiedoista Jos sinulla on Googlen käyttäjätunnus, pääset seuraamaan QR-koodin käyttöä. Alla ohjekuva, kuinka löydät QR-koodin goo.gl-palvelulla. Lisää ensin linkki ja klikkaa Shorten URL. Katso sitten lisätietojen sivu ja tallenna sieltä QR-koodi (nimeä kuvatiedosto tallennusvaiheessa niin, että tiedät itse, mihin koodi osoittaa).


QR-koodeja käytetään nykyisin monissa paikoissa. Esimerkiksi Rautian tuoreessa mainoslehdessä löytyy useita QR-koodeja – vaikkapa koodi, jolla saa älypuhelimeen asennettua Rautian sovelluksen, josta löytyy esimerkiksi rakennusvinkkien videoita.



QR-koodit eivät ole ainut mobiililaitteen kameraa hyödyntävä sisältöjä näyttävä ominaisuus. AR eli augmented reality, lisätty todellisuus, tuo eri tavoilla kameran näkymään lisää informaatiota. Esimerkiksi käyttöopas voidaan toteuttaa tällä tavoin (katso video, jossa näytetään tulostimen käyttöopas, joka toimii lisätyn todellisuuden avulla).

Maastoon ja rakennuksiin voidaan luoda hotspotteja, joista avautuu sopivalla sovelluksella lisäaineistoja. Tunnistus voi tapahtua myös esineen muodon tai jonkin tunnusmerkin perusteella tai GPS-paikannuksella. Onpa jo tehty auton tuulilasi, joka näyttää tietoa ympäristöstä ja ohjaa havainnollisesti ajajan kohteeseen tai viihdyttää matkustajia.

Lisätty todellisuus näyttää esimerkiksi tällaiselta: Pystyn omalla puhelimellani tarkistamaan, mitä planeettoja, tähtikuvioita ja satelliittena taivaalta löytyy ja mistä. Kuvassa näkyy työhuoneeni ikkunasta ISIS-niminen satelliitti. Näkymän linkistä pääsen noutamaan lisää tietoja kohteista.

PS: Koulutuskeskus Salpauksessa on tarjolla ilmainen päivän mittainen Mobile AR-passi
-koulutus, jossa tutustutaan lisätyn todellisuuden oppimissovelluksiin. Koulutukseen tarvitaan oma mobiililaite. Koulutuksia järjestetään neljä kertaa tämän vuoden aikana.

Tämä bloggaus on julkaistu alunperin Open Päivitys Heltech / Stadian blogissa 25.2.2013.

Avointen oppisisältöjen luokittelun hahmottelua

0
0
IT-kouluttajat antoivat kevätretkeään varten haasteen selventää aihetta avoimet oppisisällöt. Mietin käyttäjän (oppijan, ohjaajan, opettajan) näkökulmaa. Luonnostelin kaksi tulokulmaa: a) valmiit sisällöt ja b) itse tuotetut.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluu sisällön palasia, vähän kuin Lego-palikoita ja isompia kokonaisuuksia, ihan kuin Lego-rakennuksia. Lisäksi on raaka-aineita, ihan kuin tee-se-itse -tyypille muovirakeita: tee näistä omat Legosi.

Toinen luokka on toiminnallista (ja toki näistä syntyy ensimmäisen luokan sisältöjä, mutta siis ajattelin tätä käyttäjän näkökulmasta, että ensin helpoimmasta eli valmiista liikkeelle). Käyttäjälähtöisessä tuotannossa kolme keskeistä toiminnallisuutta ovat jakaminen, kuratointi ja verkostoissa toimiminen.

Esimerkkejä ja linkkivinkkejä aina kaivataan. Niinpä laitaoin editoitavaan muotoon jäsennyksen esimerkkeineen. Käy rikastamassa, jos mieleesi tulee hyviä esimerkkejä! Ja piirtelin vielä pienen pikkuruisen infografiikan sikiön asiasta (on vielä matkaa kunnollisten tekemisosaamiseen). Klikkaa kuvaa, saat sen suurempana. Jos kuvasta on iloa, sen voi tulostaa pdf:nä SlideSharesta.


Kerro pieni (digi)tarina

0
0
Vähän sanoja, paljon kuvia, musiikilla kehystetty. Qwiki osui ties mistä toissa iltana näppäimille puhelimen kanssa.

Haahuilen aina välillä nuuskimassa uusia sovelluksia. Kuinka sattuikaan sopivasti. Olin juuri rantautunut Tallinnasta ja siitä tuokiossa pienen tarinana loihdin. Kuin askartelua, sama uppoutuminen. Ei liimaa joka puolella, ei paperisilppua, mutta sama muikea hymy. Kivaa, tähän tarttui jotain matkan tunnelmista. (Valitettavasti vain iLaitteille, varmaan löytyy muille vastaavia.)

Open Päivitystä... ja homma jatkuu

0
0
Lisää tätä! Toivoivat opettajat.
Olen pari viime vuotta ollut töissä kahdessa Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa opetusalan hankkeessa: AVO (Avoimet verkostot oppimiseen ja Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin) sekä Open Päivitys. Viimeksi mainittu päivittää opettajia opetusteknologian pedagogiseen käyttöön.

Open Päivityksessä olemme luoneet verkotokouluttajien toimintamallin, jossa koulutuksen toteuttujana ei ole yksi organisaatio vaan usean osaajan yhdistelmä. Samaa toteuttaa myös AVO. Tuloksena on kombinaatio, jossa löytyy laajaa osaamista ja osaamisen yhdistelmiä. Osaamisverkosto ei synny hetkessä eikä pysy toimintakykyisenä pelkällä hyvällä tahdolla.

Molemmissa hankkeissa olemme kehittäneet lukuisia keinoja tehdä omaa työtä näkyväksi, oppia vertaisilta, työskennellä yhdessä, liittää erilaisten osaajien taitoja ja tietoja yhteen. Käytämme jatkuvasti jaettuja dokumentteja, virtuaalisia juttelutiloja, jaettuja kalentereita ja monia muita keinoja.

Open Päivityksessä olemme jalostaneet koulutuksen mallia ja kirjoittaneet kaikki vaiheet yhteiseen tuotantokäsikirjaan, jolla on mittaa 24 sivua. Tällä tavalla uusi toimija pääsee mukaan systeemiin.

Tiimityönä olemme erityisesti työstäneet koulutuksen arviointi- ja palautemalleja sekä vertaisoppimisen mallia. Viimeksi mainittu on ollut vaativa, sillä opettaminen on pitkään ollut yksin tekemistä. On ollut haasteellista luoda sellaisia tulokulmia ja toimintoja, joilla yhtä aikaa huomioidaan yksilöllisyys ja itsenäisyys ja toisaalta kannustetaan oppimaan toisilta ja tekemään yhteistyötä. Onneksi tässäkin olemme saaneet yhteen monta viisasta päätä ja alan kehittäjää. Tulossa on Vertaisvihko eli työkirja vertaistyöskentelyn tueksi. Myös Vertaispäivittäjän lyhytkurssi, johon on rakennettu askel askeleelta etenevä, ei liian työläs, mutta silti rikas, kokonaisuus.
Parhaillaan Open Päivittäjät kokoavat yhteen oppimisprosessien ja oppimistehtävien suunnittelun apuvälineitä ja suunnittelumenetelmiä. Dokumenttia pääsee myös rikastamaan, dokumentin alusta löytyy toimintaohjeet.

Koulutuksista on julkaistu didaktisia ideoita kaikkien saataville, nimittäin jokainen kaipaa hyviä esimerkkejä ja tuntumaa, mitä opetusteknologian avulla voisi tehdä. Open Päivitys ei ole luonut uutta erillistä ideoitten julkaisupaikkaa, vaan osallistujat ohjataan käyttämään olemassa olevia: OPH:n Hyvät käytännöt, Osaava-ohjelman Open kortit tai Aalto-yliopiston ja kumppaneiden LeMillin Sisällöt tai Menetelmät. Koulutuksen koordinaatio vie LeMilliin myös kaikki lomakkeella ilmoitetut vinkit, jos osallistujalle tämä on mieluisin tapa.




Miten paljon uskaltaa yhdistellä verkkopalveluita?

0
0
Tuli vanhaan viestiini liittyen kysymys puhelimen ja Facebookin synkronoinnista. Itse olen ollut aika pidättyväinen kaikkien laite- ja sovellusintegrointien kanssa, vaikka käytettävyys paraneekin. Kun tuohon kysymykseen vastasin, havaitsin, että enpä tosiaan ole omalla puhelimellani kirjautunut Facebookiin, siis puhelimen käyttäjärjestelmän tasolla.

Käytän Facebookia pelkästään sovelluksen kautta. Tämä poistaa tiettyjä ominaisuuksia: ilmeisesti suoran yksityisviestinnän sekä kuvavirran kautta jakamisen sekä sovellusten valtuuttamisen jakamaan sisältöjä suoraan sovelluksesta Facebookiin.

Olen pitänyt vähän hankalampaa käyttämistä parempana kuin suurentunutta riskiä sisältöjen vuotamisesta ilman omaa hallintaa. Erityisen epäluuloinen olen Facebookia kohtaan.

Suuren käyttäjämäärän vuoksi Facebook ja Twitter ovat haitantekijöiden puolelta kiinnostavia palveluita. Viimeisen vuoden ajan Twitteriä on kiusannut yksityisviesteinä leviävä riesa, jossa houkutellaan klikkaamaan viestiä, joka on englanniksi tyyliin (eri variaatioita): "joku on viestitellyt ikäviä sinusta".

Monissa turvallisuusohjeissa neuvotaan, että älä koskaan anna puhelinnumeroasi minnekään verkossa. Olen kuitenkin ottanut puhelimeen kytketyn kaksinkertaisen kirjautumisen keskeisissä palveluissa. Jos kirjaudun esimerkiksi Google-tililleni tai Dropboxiin vieraalla koneella, minun pitää varmistaa henkilöllisyyteni tekstiviestinä tulevalla koodilla (koodeja saa tulostettua myös pienen määrän siltä varalta, että puhelin pöllitään tai puhelin ei ole muuten käytössä).

Vaikka tuo tuplavarmistus tekee tosi hankalaksi joidenkin ominaisuuksien käyttöönoton, pidän sitä hyvänä ja suositeltavana. Peruskäytössä omilla laitteilla kirjautumiskinkkisyys ei kovin usein tule vastaan.

Älypuhelimessa (ja muissa laitteissa) on tärkeää olla päällä kaukolukitus ja tyhjentäminen. iOS-laitteilla tämä käy verkon kautta avautuvan Find My iPhone/Pad/Pod -sovelluksella. Tietoturvaohjelmissa on muille käyttöjärjestelmille vastaavia ja kenties myös laitteiden omissa sovelluksissa (nykyään ei millään kykene koko laitekirjoa tuntemaan).

Sun äitis vinkkasi äskettäin erikoisesta asiasta, josta en ollut muualta kuullut. Nimittäin jos olet luonut Skype-tunnuksesi ammoin, vaihtanut käyttäjätunnuksen sähköpostia ja nyt totaalisesti unohdat salasanasi, sinun pitää vaikeimmassa tapauksessa muistaa vuosi, kuukausi ja sähköposti, jolla olet Skype-tunnuksesi luonut, jotta saat palautettua tilisi. Jos yhdenkin kerran olet käyttänyt Skypen maksullisia palveluita, tilanne helpottuu, sillä henkilöllisyyden tunnistamiseen voidaan käyttää myös luottokorttitietoja. Skype on monilla asennettuna koneelle niin, että se avautuu automaattisesti ja tällainenkin ongelma saattaa tulla vastaan.

Palveluiden keskinäisessä yhdistelyssä olen aina koulutuksissa varoitellut, että ei kannata antaa minkään palvelun kaivaa sähköpostitiliäsi. Monet palvelut ehdottavat tätä varsinkin tilin perustamisen yhteydessä (kovin pienellä on linkki Ohita/Skip). Lupaavat auttaa kontaktien löytämisessä ja sen toki tekevätkin, mutta miten turvallista ja luotettavaa tämä on? Ja tietysti sekin kysymys, että haluanko olla kaikkien yhteystietolistallani olevien kanssa kaveri, esimerkiksi yli työn ja vapaan rajojen. Itseäni on ainakin hymyilyttänyt, kun viimeisen muutaman vuoden aikana olen useaan kertaan saanut kontaktipyyntöjä tohtori Antti Heikkilältä, joka ei oikeasti tietenkään halua olla missään sosiaalisen median palvelussa minun kaverini.

Näin pääsiäisvinkkinä vanha viisaus: kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Omien tietojen ja tiedostojen hallinnassa kannattaa olla suunnitelma ja jonkinlainen takavarmistus.

Tässä viestissä yllä olevaa kuvaa varten kirjauduin puhelimeni asetuksissa Facebookiin, joka heti lähetti minulle sähköpostitse tiedon asiasta, koska olen laittanut asetuksista päälle tällaisen tiedon välittämisen, kas näin:

Oppikirja luo kantensa

0
0
Sometu-verkostossa avattiin viime syksynä keskustelu unelmien oppikirjasta: Mitä ja millainen on oppikirja uusissa muodoissaan? Millainen on tulevaisuuden oppikirja?

Aihe kiinnosti, joten Sometu-verkosto AVO-hankkeen kanssa esitti teeman ITK-raadille ja lupa saatiin. Tämän kevään ITK-konferenssissa oli siis teemaseminaari Oppikirja uusiksi.

Toteutusmuoto jalostui ja pelkistyi suunnittelun aikana. Taustalla oli ajatus elävästä miellekartasta ja Haminan ympyräasemakaavasta. Lopputuloksena oli säteittäin pöydillä kalustettu sali, jossa kymmenen teemapöytää. Tori-tyyliin yleisö sai vaeltaa teemapöydissä. Esittelijät johdattivat aiheeseen vapaalla tyylillä. Yleisöä sai hyödyntää tuotekehitykseen ja ideoitten testaamiseen. Osassa pöydistä tunnelma oli keskustelevaa, kyselevää ja ideoivaa. Osassa pidettiin esityksiä omasta jutusta. Yleisö liikkui tai jumittui halunsa mukaan. Saliin syntyi myös yleiseen toritunnelmaan sopivasti sponttaaneja pienryhmiä. Mukana oli kaikkiaan 80 osallistujaa.

Eräs teemapöytien esittelijoistä, e-Opin Johannes Pernaa, kuvasi blogissaan teemaseminaarin menetelmää näin:

"Oppikirja uusiksi -seminaarin konsepti oli seuraavanlainen:
  1. Kustannusalan avoimet ja kaupalliset toimijat sekä eri sidosryhmät istutettiin pöytiin ympäri suurta seminaarisalia.
  2. Seminaarin järjestäjä Sometu-verkosto veti lyhyen alustuksen alan kehittymisen mahdollisuuksista ja haasteista.
  3. Seuraavaksi tapahtumaan osallistuneet konferenssivieraat istutettiin eri toimijoiden pöytiin. Pöydissä tehtiin yhteisöllistä tiedonrakennusta siitä, millainen tulevaisuuden oppikirja voisi olla ja millaisiin haasteisiin sen tulisi vastata.
  4. Vieraat eivät pysyneet koko ajan samassa pöydässä, vaan he kiersivät juttelemassa eri toimijoiden kanssa seuraavan tunnin ajan.
  5. Keskustelut dokumentoitiin muistilapuille, jotka ryhmiteltiin luokkiin laadullisen sisällönanalyysin metodein.
  6. Lopuksi data palautettiin Sometu-verkoston edustajille."
Tapahtumassa tuotettiin joukkovoimalla suuri määrä ajatuksia ja ideoita. Yleisön pääosa oli käytännön opettajia. Keskusteluissa keskityttiin oppikirjaan ja sen uusiin muotoihin. Pedagoginen näkökulma on luonnollinen peilauspinta.

Seuraavana tehtävänä on jalostaa ajatuksia, unelmia ja ideoita sekä miettiä jatkotoimenpiteitä. Yleisö toivoi ainakin kohtaamista OPH:n ja OPS-työryhmien kanssa.

Tapahtuman muistiinpanoja silmäilemällä huomaa toiveen elävästä oppikirjasta, jossa olisi valmista sisältöä, mutta sellaisessa muodossa, että sitä voisi muokata ja täydentää ja että sisältö olisi muutakin kuin PDF:ksi muutettu kirja.

Mielenkiintoista onkin se, että nyt osittain kirja ui digitaalisessa muodossa sähköisiin oppimisympäristöihin (sillekin alalle on tulossa uusia tulijoita). Avoimia ja maksullisia kirjoja voidaan hankkia samaan ympäristöön, avoimien sisältöjen tuotanto systematisoituu, avointen ja kaupallisten välimaastoon nousee uusia toimintamalleja.

Mitä seuraavaksi voitaisiin tehdä? ITK-session muistiinpanot on koottu yhteen. Niitä kertyi 25 sivua. Aineisto on käytettävissä. Tästä pääset lukemaan aineistoa ja tästä dokumentin muokkaustilaan.
Jos sinulla syntyy idea, miten aineistoa voi jalostaa, jaa ideasi tai toteuta se. Blogikirjoitukset aiheesta ovat tervetulleita. Voit ilmoittaa ideasi, tuotoksesi, bloggauksesi tms. palautelomakkeella.

Oppikirja uusiksi -teemasta on jo syntynyt ja syntymässä:
Itse olen unelmoinut samoista asioista jo pitkään. Sain kutsun keväällä 2007 ITK-päiville puhumaan tulevaisuuden oppimateriaaleista. Silloin tiivistin asian näin:

"Tulevaisuuden oppimateriaalit pedagogin käsissä – Elävää oppimateriaalia ja virtuaali-ikkunoita

Varmaa ja pysyvää tietoa ei ole. Tämä totuus on toisille ikävä, toisille luonnollinen. Perinteinen oppimateriaali on esittänyt sen hetkisen tiedon mukaan varmoina pidettyjä tietoja. Useita ja keskenään ristiriitaisia tietoja ei ole yleensä opetettu.

Maailma, jossa elämme, pakottaa selviytymään keskenään ristiriitaisten ja epätäydellisten tietojen kanssa. Millä tavalla koulu voi valmentaa tähän? Käyttämällä perinteisten tietolähteitten rinnalla muita tiedon lähteitä. Opettamalla oppijoita omaksumisen lisäksi tutkimaan ja ajattelemaan asioita.

Ajattelun ja tutkimisen taitoja ravitsevat luokkahuoneessa digitaalisten lähteiden ja yhteyksien kautta avautuvat virtuaaliset ikkunat. Niiden kautta oppimistilanteessa ovat läsnä elävät, autenttiset, ajankohtaiset, yhteisöllisesti tuotetut ja vuorovaikutteisesti syntyvät oppimisaineistot."

Esitystäni en laittanut diasarjaksi vaan wikisivulle, jossa oli kaksi kuvaa. Muistan, kun laadin yllä olevaa kuvaa. Ensimmäinen läppärini ja koevalvonnassa pöydältä napattu MAOLin taulukko. Myöhemmin samana vuonna kesällä tiivistin ydinsanomani unelmieni oppikirjasta tähän blogiin:

"Tämän kevään ITK-päivillä sain ilon esittää omia ajatuksiani tulevaisuuden oppimateriaaleista. Aloitin unelmallani, vaikka sitten puhuin enemmän tästä päivästä, vuorovaikutuksesta oppimisessa, wikeistä ja semmoisesta. Unelmani liittyy oppikirjoihin.

Tähän asti olen tavannut ainoastaan ajatuksia siitä, kuinka kirja viedään tietokoneeseen tai verkkoon. Mutta minun unelmakirjassani asia on toisin päin. Tietokone ja verkko on viety kirjaan. Kirja on samanlainen kuin nyt - no melkein ainakin. Mutta siinä on sisällä tekniikkaa ja verkkoyhteyksiä. Kirjalle voi esimerkiksi jutella, voin tehdä muistiinpanoja puhumalla. Ja kirjan sivuille kirjoittamani liittyy osaksi muiden samaa kirjaa lukevien kommentaarifilettä. Parhaimmillaan kirjailijakin on mukana keskustelussa. Ja kustantaja reagoi huomioihin ja kysymyksiin, kirjakin saattaa päivittyä, tai ladata uusia versioita itseensä (onhan sitä alkuperäistä aina mukava lukea)."

Aina kannattaa unelmoida. Unelmat tuppaavat toteutumaan. Siksi pitää olla myös tarkka, mitä unelmoi. Tulevaisuuden oppikirjoja kannattaa nyt unelmoida yhdessä. Tule mukaan keskusteluihin (Sometun Ning ja Facebook-ryhmä) tai tee vaikka talletus Unelmapankkiin. Asiat etenevät toki hitaasti, mutta oppikirjan digitalisoituminen näyttäisi olevan nyt selkeä suunta. ITK-tapahtumassa yksi pöytä kurkisti kohti tulevaisuutta, vuoteen 2023. Ihan radikaaleja visioita ei maalailtu. Ehkä korkealentoisempia unelmia tallettui kilpailulomakkeille ja unelmapankkiin.

Yksi aktiviteetti on Sometun seuraava kuukausitapahtuma, jossa käsitellään ITK-tapahtuman tuotoksia ja työstetään niitä eteenpäin. Ajankohta on ensi perjantaina, 19.4. klo 14-16 ks. tapahtumatiedote. Verkko-osallistuminen Adobe Connect (kirjaudu vieraana) http://connect.ilonait.fi/sometu. Paikalliryhmiä kokoontuu eri puolilla maata, lisätietoja http://sometu.wikispaces.com/Sometun+kuukausitapahtumat+2013.

Mistä opetusteknologia jumittaa?

0
0
Pitkään on tipahdellut tiedonmurusia EU:n tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön vertailututkimuksesta, jossa Suomi ei loista mallioppilaana. Nyt tutkimus on julkaistu ja vilkas poruhan siitä syntyi.

Koulu on muutenkin kuuma peruna ja voi ihme, 2016 ylioppilaiden pitäisi kyetä kirjoittamaan kokeensa lankanetissä olevilla koneilla ja systeemillä, josta vielä ei tiedetä oikein mitään. Joissakin kouluissa kerätään teknologia päiväksi pois. Joissakin tyrkätään jokaiselle käpäliin tablet-laite, täppäri, pädi, läppäri, kannettava, älylaite, hypridi... on Nokiaa, Microsoftia, Linuxia, Applea, iOSää, Androidia, Windowsia.

Tutkimuksen yhteenvedosta:
"Oppilaiden mielestä mahdollisuus hyödyntää tietotekniikkaa oppitunneilla on Suomen peruskoulussa alhaisin, lukioissa neljänneksi alhaisin ja ammatillisissa oppilaitoksissakin alle keskitason. "
"Suomalaiset peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien luottamus on keskitasoa parempaa. Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. "
Elämme aikaa, jossa keskusjohtoisesti valitaan vain osittain järjestelmät, joita käytetään. Elopelto vihertää. Mahdollisuuksia on villisti. Mutta entäs, kun kaikki rehottaa ja muuttuu alati? Tarvitaan metatason käyttötaitoja. Kyse on siis samanlaisesta ilmiöstä kuin autolla ajaminen. Samoilla periaatteilla ajetaan erimerkkisiä henkilöautoja, pakettiautoja, linja-autoja, kuorma-autoja. Jokainen ei osaa ajaa kaikkia, mutta voi oppia, jos halua ja motivaatiota löytyy. Jopa lentokonetta, helikopteria ja kuurakettia ihmiset osaavat kuljettaa paikasta a paikkaan b.

Toisena vertauskuvana voisin käyttää sitä, että koulussa opetetaan kieliä, kuten ruotsia, englantia, ranskaa tai matematiikkaa. Kielten oppiminen ei ole mahdotonta. Heikollakin kielitaidolla pärjää maailmalla ja lisää voi oppia, jos halua ja motivaatiota löytyy. Opettaja voi muuttaa Mexico Cityyn töihin. Varmasti aluksi on vaikeaa. Mutta ihminen oppii ja sopeutuu. Jos halua ja motivaatiota löytyy.

Mistä sitten halu ja motivaatio? Osa opettajista kokee oman ammattitaitonsa ajan tasalla pitämisen omaksi eduksi eikä laske jyrkkää rajaa työn ja vapaan välille. Osa oppii nopeasti ja vaivattomasti. He ovat jo liikkeessä. Mutta entä muut. Työn puristuksissa tuskailevat, kiireiset, ne, joiden mielestä vanhatkin keinot riittävät hyvin, ne, jotka näkevät teknologian uhkapuolet, ja ne, jotka opettelevat uutta vain työajalla?

Suomessa on hienosti laadittu 1997 alkaen tvt-strategioita oppilaitossektorilla. Koulutusta on järjestetty, vaikka sen puutetta valitetaankin. Koulutuksen ongelmia ei olla nähty, vaikka ollaan oppimisen ja kouluttamisen asiantuntijoiden kanssa sitä tekemässä.

Ensimmäinen tietoteknologian askel koulumaailmaan heitti vinouman, jonka varjot olivat ilmassa vielä 2001, kun itse aloitin opettajana. Hötömölökieli, koodaaminen, humanistien pois sulkeminen. Monella opettajalla on vieläkin arka paikka, kun kieli ei ole yhteinen ja kuorma-auto pitäisi saada käyntiin polkupyöräilijän kokemuksella.
Pahasti metsään osuu analyysi siitä, että pedagogiikka puuttuu. Tätä mieltä olen ja voin perustella. Pedagogiikkaa on, metatason soveltamisessa ongelmia. Tilanne on kuin se, että Mexico Cityssä ei voi natiiveja opettaa suomeksi eikä Suomen malliin. Pitää oppia paikallinen kieli ja kulttuuri. Jos sitä voi tehdä kaverin kanssa, jolla molemmat ovat hallussa, voi sitä säkenöntiä.

Suomalaiset opettajat ovat taitavia pedagogeja, olen nähnyt lukuisia ja olen vakuuttunut (tietenkin joukkoon mahtuu, mutta yleistän nyt kuitenkin). Hyviä juttuja syntyy, kun yhdistetään osaamista, tehdään porukalla, oppijatkin mukana hommassa (esimerkiksi Kiltakoulut ovat oivaltaneet kielen, kulttuurin ja oppimisen yhteisöllisyyden, oppijat mukana ytimessä).

Teknologian opetuskäyttö johtaa avoimuuden lisääntymiseen, opetus tulee näkyväksi uudella tavoin. Opettajuus on murroksessa. Yksin tekemisen aika alkaa olla ohi. Luokan ovet avautuvat. Samaan aikaan pitää oppia elämään epämääräisyydessä: järjestelmät päivittyvät, teknisten härveleitten elinkaaret lyhenevät, mahdollisuuksien kirjo lisääntyy, vilske on kuin Mexico Cityn kuumeisessa helteessä. Kadunnimet puuttuvat, reitit outoja, oppaat ja tulkit harvassa.

Ja sitten toisaalta. Eihän tuo nyt niin vaikeaa ole. Päin vastoin. Kun teknologian kielikynnyksen ylittää ja ajokortin saa plakkariin, tutkimusmatkailun maailma avautuu. Koko maailma on oppimisympäristö. Eikä sitä maailmaa tarvitse ottaa haltuun yksin. Apu saapuu taskuun.

Paljon saadaan aikaan vähäiselläkin teknologialla, kun ideoita riittää, kun ideat jalostetaan pedagogisella otteella, kun erilaista osaamista saadaan yhteen, kun johto mahdollistaa ja tukee. Vikaan mennään, jos syyllistetään opettajia näistä tutkimustuloksista.

Kyse on järjestelmätason häiriöstä. Tässä on silmien avaamisen paikka. Joku Muu ei saavu taikaviitta harteillaan. Nämä asiat pitää tehdä porukalla. Halu ja motivaatio eivät syty pakosta. Edes raha ei riitä. Asennetta kehiin. Kyse on lastemme ja nuortemme tulevaisuudesta. Meistä ja maailmasta. Elämästä. Osaamista on paljon. Koulut ovat osaamisyhteisöjä. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Mistä jumittaa? Luettelo on pitkä. Järjestelmätasolla kumminkin.

Olen odottanut, milloin nuoriso nousee barrikadeille ja puhaltaa henkeä. Ehkä sekin aika tulee. Ehkä tämä ei vielä kiinnosta riittävästi tai latistuksen mankeli on käynyt kierroksilla.

Jos joku vielä ajattelee tässä kohdassa, että entäs jos jarruttelevat opettajat ovat oikeassa. Etteihän se tvt mikään itsetarkoitus. No ei. Mutta näytähän kansalaisen elämä, työelämä, viestintäelämä, jossa nyt ja tulevaisuudessa tieto- ja viestintätekniikka on toisarvoista. Kansalaisen perustaitoja.

Aiheesta kirjoitti myös Vesa linja-aho: Suomi on virallisesti hännänhuippu tietotekniikan opetuskäytössä – ja miksi?

Tekijänoikeudet opetuksessa ja opiskelussa

0
0
KOTEK eli Koulujen tekijänoikeudet kuntoon -hanke järjesti eilen loppuwebinaarin, jossa Ville Oksanen ja Tarmo Toikkanen esittelivät hankkeen etappeja. Esittelyssä oli myös Opettajan tekijänoikeusoppaan sekä siitä poikineiden verkkoaktiviteettien ja koulutusten satoa. Samat opit pätevät myös opiskeluun. (Aiheeseen liittyen kannattaa myös muistaa OKM:n rahoittama Operight-sivusto.)

Kopiokissa-sarjakuvan tekijät Sanna Vilmusenaho ja Tarmo Toikkanen.

Jälkilöylyinä osallistujille jaettiin vielä mainio linkkilista, jonka julkaisen tässä sellaisenaan, lainaus Tarmo Toikkasen viestistä alkaa:
Webinaarin tallenne: http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/p89soisxpb2/

  1. Diagnostisia testejä itseopiskeluun: http://lemill.net/community/people/tarmo/collections/diagnostisia-testeja 
  2. Opaskirja: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/opas/
  3. Viikon pulmat: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/aihe/viikon-pulma/
  4. Kopiokissa-sarjakuvat: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa/ 
  5. Webinaaritallenteet aihealueittain: http://www.youtube.com/playlist?list=PL6A8855B0C4E9C266 sekä esitystallenteita: http://www.slideshare.net/tarmot/presentations ja diapakkoja: http://www.slideshare.net/VilleOksanen/presentations
  6. Käyttöoikeuksien selvitystyökalu: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/aineisto/selvita-kayttooikeutesi-kyselyn-avulla/ 
  7. Sopimusmallit: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/aineisto/sopimusmallit-avoimeen-sisallontuotantoon/
  8. Opas oppilaitoksen tekijänoikeusohjeiden laatimiseen: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/aineisto/kuinka-teet-oppilaitoksen-tekijanoikeusohjeet-ja-sopimukset/
  9. Selittävät piirrokset: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2012/01/oppikirjoista-saa-kopioida-selittavia-piirustuksia/
  10. Avoimet sisällöt: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/avainsana/creative-commons/ ja http://creativecommons.fi/ ja http://www.diigo.com/list/tarmot/open-content

Lopuksi vielä muistutus mainitusta kansalaisaloitteesta tekijänoikeuslain korjaamiseksi: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2013/01/allekirjoita-kansalaisaloite-tekijanoikeuslain-korjaamiseksi/ ja https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/70 ja http://www.jarkeatekijanoikeuslakiin.fi/fi/
Lainaus päättyy.

Monet ovat tehneet Tarmo Toikkasen (linkki diaesityksiin) ja Ville Oksasen (linkki diaesityksiin) lisäksi opettajien tai opiskelijoiden koulutustilaisuuksiin hyviä diasarjoja aiheesta. Kokoan niitä tähän (saa ilmiantaa):

Google-dokumenttien jakaminen ja julkaiseminen

0
0
Google-dokumentit tarjoavat kätevän tavan tuottaa yksin ja yhdessä tekstejä, laskentataulukoita, lomakkeita, diaesityksiä, piirroksia ja vähän muutakin. Näitä dokumentteja voi julkaista myös nettiin: joko verkkosivuina, upotettavina dokumentteina, kommentoitia tai ilman kirjautumista onnistuvaa yhteiskirjoittamista varten.

Dokumenttien julkaiseminen verkkosivuina tai upotettavina dokumentteina on upea ominaisuus. Tässä toiminnossa on harmillisesti ollut viime aikoina pieni kupru: aina kun Google-dokumenttien käyttöliittymä uudistuu merkittävästi, internetiin jakaminen menee pois päältä.

Viime vuoden puolella Google-esitys päivitettiin ja sen seurauksena vanhimmalla käyttöliittymällä luotujen esitysten verkkoon jakaminen sulkeutui. Kävimme esimerkiksi töissä urakalla läpi kaikki verkkoon jaetut esityksemme (työkalupakki somepalveluiden aloitusopasteita), mikä sinänsä oli hyvä urakka esitysten tsekkaamisen kannalta. Omia nettiin jaettuja esityksiäni en ole vieläkään ehtinyt käydä kaikkia avaamassa uudelleen.

Google-dokumenttien sisäinen chat päivittyi viime perjantaina (26.4.13). Asiakirjojen ja esitysten sisällä yhteiskirjoittajat voivat chattäillä keskenään. Chat muuttui Gmailin ja Google+:n kaltaiseksi. Samalla poistui anonyymien käyttäjien mahdollisuus osallistua chattiin (ainakin tässä vaiheessa). Anonyymit käyttäjät saivat yhteiskäyttäjien näyttöön sivun oikeaan yläkulmaan arvotun eläinhahmon.
Google-asiakirjan yhteiskäyttäjät ja chat 26.4.13 päivityksen jälkeen.
Arvelen, että chatin päiväittäminen on edelleen kesken, koska toiminto on nyt hieman epälooginen. Vaikka linkin kautta anonyymisti dokumenttia editoivat saavat oman eläinhahmon, he eivät voi osallistua chattiin. Nyt on myös poistettu ominaisuus, jossa näkyi, kuka on avannut dokumentin, kenellä se on auki ja kuka on poistunut dokumentista. Tämä ominaisuus on ollut yhteiskirjoittamisen sparraajalle erittäin hyödyllinen.
Anonyymeille yhteiskirjoittajille arvotaan hassuja eläinhahmoja Google-asiakirjassa.
Tämän chat-uudistuksen myötä kävi myös sama kuin viime vuonna Google-esityksen isossa uudistuksessa: verkkoon jakaminen sulkeutui. Hyvin harmillista.

Tässä pieni diaesitys siitä, miten Google-dokumentin voi jakaa linkin avulla toisille editointia varten ja miten dokumentin voi julkaista verkkosivuna saataville ja miten saa verkkoon julkaistun dokumentin upotuskoodin.

Opetusalan hankkeilta heruu julkista hyvää

0
0
Kun 2004 ensimmäistä kertaa tutustuin opetusalan kehittämis- ja koulutushankkeiden maailmaan, elettiin aikaa, jolloin kaikki julkaistiin visusti suljettujen nettiovien takana tai mieluiten painotuotteina. Avoimet verkkosivut olivat harvassa, verkostoja ei juuri ollut ja tvt-kehittäjäihmiset matkustivat lentokoneilla, junilla ja autoilla Helsinkiin verkottumaan keskenään.

Iloisena nyt huomaa, miten hankkeet jakavat yhä systemaattisemmin tuotoksiaan. Jakamisessa käytetään joskus jopa Creative Commons -lisenssejä ja näin saatetaan kertaalleen julkisesti rahoitettu yhteiseksi hyväksi ensisijaista kohderyhmää laajemmalle joukolle.

Olen ihaillut, miten selkeästi ja systemaattisesti PAOK-hankkeen Matleena Laakso julkaisee diaesityksiä. Hänen kokoamissaan diaesityksissä kannesta löytyy kaikki oleellinen tieto ja viimeisessä diassa vielä selostetaan CC-lisenssin suomat oikeudet selkokielellä. Kansi ja viimeinen dia toistuvat aina samanlaisina. Esityksistä muodostuu sarja, jonka tunnistaa.

Myös meidän töissä AVO-hankkeessa (AVO = avoimet verkostot oppimiseen, ESR-rahoittajana) olemme pyrkineet toteuttamaan systemaattisuutta diaesitysten julkaisussa. Olemme laatineen sosiaalisen median hyödyntämisen kynnyksiä madaltamaan opasteita, jotka auttavat ensiaskeleitten ottamisessa.

Samaa mallia on pidetty myös pedagogisten vinkkiesitysten kanssa Open Päivitys -koulutushankkeessa, meidän töitä sekin (OPH:n rahoittamaa henkilöstökoulutusta). Diaesitykset, videot ja muut CC-lisenssein jaettu on koottu mm. Edula-mediakirjastoon.

Olemme käyttäneet diaesitysten tuottamiseen ja jakamiseen Google-esitystä, koska sen avulla olemme voineet avata esitykset myös käyttäjien päivitettäväksi. Avatuista esityksistä on myös tarvittaessa helppo käydä kopioimassa omaan käyttöön haluttuja osia. Esitykset on koottu kansioon ja kansio on julkaistu linkin saaneille katsottavaksi. Jaetun Google-dokumenttien kansion esikatselukuvat eivät avaudu kaikilla selaimilla, mutta esitysten nimet yleensä näkyvät ja niitä klikkaamalla pääsee selaamaan ja avaamaan esityksiä. Tällä hetkellä diaesityksiä on jaetussa kansiossa jo 48 kappaletta.


AVO:n diaesityksissä kansi ja kakkosdia toistuvat samankalaitaisina. Koska tekijöitä on useita ja esityksiä on kertynyt useamman vuoden ajan, vaihtelua löytyy. Systematisointia varten olemme tehneet ohjeet. Tätäkin ideaa saa hyödyntää ja jalostaa.

Mobiilikesäkoulu on kansallinen huipputapahtuma

0
0
Virtuaalinen hipaisee oppimista. Ohjaaminen sujuu siellä, missä oppija kulkee. Maailma on oppikirja. Suomalaiset mobiilin pedagogiikan kehittäjät tuottavat neljättä kertaa toiminnallisen ja innostavan tapahtuman Tammelassa, Mustialan maisemissa (Hämeen ammattikorkeakoulussa).

Hehkutan tätä tapahtumaa vakavissani, suu korvissa ja täydellä sydämellä. Mobiilikesäkoulu tarjoaa paljon sekä mobiilipedagogiikan noviisille että syväosaajalle. Kesäkouluun voi osallistua ilman pohjatietoja. Asioita tehdään käytännössä ja pienryhmissä. Tapahtuman henki on kannustava ja auttava.

Mobiiliin oppimiseen sukelletaan kokemuksen kautta maastossa ja liikkeessä. Reittejä on suunniteltu eri tulokulmasta aihetta tutkaileville: pedagogiikka, teknologia, havainnointi ja havaintoaneiston keruu, paikkatieto, sisällöntuotanto, rikastettu ja lisätty todellisuus, kolmiulotteisuus, pelillisyys, johtaminen ja yhteisöllinen työskentely.

Miksi pedagogin kannattaisi ottaa tuntumaa mobiiliin? Siksi, että oppiminen tapahtuu siellä, missä oppija liikkuu. Mukana kulkeva teknologia auttaa oppimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa oppisisältöihin, opettajaan, ohjaajaan, opiskelijakavereihin. Mobiili liittyy oppimisen prosessiin: oppiminenhan ei pilkkoudu luokkahuoneissa vietettyihin hetkiin.

Äärimmäisen tärkeää on eläytyminen, kokemuksellisuus ja näiden rinnalla motivaatio. Emootioiden ja motivaation osuus on jäänyt harmillisen varjoon viime aikojen oppimiskeskusteluissa. Puhe on usein kääntynytteknologioihin, sisältöihin, kontorolliin, hallintaan, järjestykseen. Näilläkin on oma paikkansa. Mutta nämä eivät sytytä kipinää ja oppimisen vimmaa, joka puskee läpi esteiden. Katsahdus alle kouluikäisen oppimisriemuun todistaa, että tätäkin on olemassa.

Kun oppija saa aktiivisen roolin omassa oppimisessaan, hän kiinnostuu, motivoituu, innostuu, on läsnä, kantaa vastuunsa.

Otavan Opiston Apaja on tänän talvena kuljettanut Pekka Ihanaisen ja Tero Toivasen voimin pientä, mutta innokasta joukkoa aikamatkalle oppimisen ja koulun tulevaisuuteen. Tuossa ryhmässä olemme yhä uudelleen puhuneet luottamuksesta.

Mobiili oppiminen ja erilaiset avoimet oppimisympäristöt sekä teknologian sulautuminen saumattomasti oppimisen arkeen aiheuttavat hämmennystä. Opettajan mahdollisuus kontorolloida oppimiselle rajattua tilaa ja siinä toimivia ihmisiä muuttuu radikaalisti. Vai muuttuuko? Eihän luokkahuoneopetuksessakaan kukaan voi hallita päänsisäistä maailmaa. Oppija voi olla fyysisesti paikalla, mutta mentaalinen läsnäolo on toinen juttu. Mobiili teknologia ja digitaalinen näkyvyys tekevät mentaalisen läsnäolon tai poissaolon havaittavaksi. Ja tämä hämmentää.

Otavan Opiston Osuuskunta järjesti viime viikonloppuna, liittyen edellä mainittuun aikamatkaankin, Mobiilioppimisen työpajan, jota veti Michael Gallagher. Mobiilioppimisessa teknologia ei ole keskeisintä. Se toki auttaa ja mahdollistaa. Gallagher lähestyy mobiilioppimista habitus-käsitteen kautta. Teknologia ei ole irrallinen ja itsenäinen entiteetti, jollaisena monet teknologiaa kammoksuvat sen näkevät. Heidän huomionsa on koneissa ja laitteissa. Habituksen kautta ymmärrettynä teknologia on mukana siinä, mitä olemme – sekä yksilöinä että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Mobiilioppiminen on tietyllä tavalla intiimiä: osa ajatteluani toimii teknologian ja sen kautta avautuvien sosiaalisten verkostojen kautta. Vaikka se on tällä tavoin intiimiä, se on myös samalla avointa ja luo tarttumapintoja toiselle.

Pekka Ihanainen puhuu paljon kollaasin merkityksellisuudestä. Gallagherin työpajassa tuotimme kenttähavainnoista kollaaseja. Yhteistyössä luotu kokoelma ja kiteytys oppimisprosessista vaatii paljon ajattelua ja asian käsittelyä. Asioita ei toisteta valmiiksi suunniteltuina, vaan rakennetaan jotain uutta. Tällaiseen prosessiin ei voi päästää kontrollin ja hallinnan kautta. On luotettava oppijaan, hänen motivaatioonsa ja innostukseensa.

Mobiilioppimisen käänteentekevyys vaatii omaa valaisevaa kokemusta. Mobiilikesäkoulussa on loistotilaisuus hankkia sellainen. Itse olen vetämässä siellä pientä tapahtumapistettä, jossa koetaan, miten mobiili tarinankerronta voi liikauttaa oppivaa mieltä. Aiheesta piakkoin lisää blogissa http://mobilestorytelling.wordpress.com/. Voit myös seurata Twitterissä @mStorytell jahttps://twitter.com/mStorytell #mStorytell.

Ja siis tuonne Mobiilikesäkouluun (22.-23.5.) ehtii ilmoittautua vielä 13.5.2013 saakka.
Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen mm. Facebookissa.

    Puheentunnistus toimii jo veikeästi

    0
    0
    Bloggasin tänään ensimmäistä kertaa blogiin puhumalla. En tarkoita audiobloggausta vaan puhumalla kirjoittamista. Puheentunnistuksella pystyy nykyisin tekemään jo kaikenlaista, varsinkin mobiililaitteilla.

    Valmistelen parhaillaan rastipistettä Mobiilikesäkouluun. Olen lupautunut johdattamaan ihmisiä mTarinointiin. Mobiililaitteilla voi kerätä monin tavoin havaintoja kentältä. Havainnot voi yhdistää paikkatietoon ja kartalle. Niitä voi jakaa ja koostaa. Mobiilitarinoista voi tehdä juonellisia tai kollaaseja.

    Huomasin aamulla, että tuoreella mobiililaitteellani voi kirjoittaa puhumalla (Asus Nexus 7, Android-laite). Olin perustanut mTarina-rastia varten Mobile Storytelling -blogin. Latasin Nexukseen Wordpressin sovelluksen ja kokeilin, josko bloggaaminen puhumalla onnistuisi. Ja sehän sujui kuin tanssi. En muokannut tekstiä yhtään käsin vaan julkaisin sen sellaisenaan. Ainut, mitä tein, oli kappalevaihtojen klikkaaminen.

    Kirjoitusvirheitä tuli eniten siihen osaan tekstiä, jossa innostuin vähän nopeampaan puhetahtiin juttelemaan. Yllättävästi ohjelma korjasi puhekieltä kirjakieleksi, sanan 'miä' se kirjoitti 'minä' ja sanan 'omenapuitten' korjasi muotoon 'omenapuiden' (vaikka molemmat ovat oikein).

    Tältä näyttää blogin kirjoittaminen puhumalla. Napautetaan oikeaa kenttää (otsikko, artikkeli, avainsana) ja sen jälkeen mikrofonipainiketta. Kun puheeseen tulee tauko, mikrofoni sulkeutuu automaattisesti. Teksti ilmestyy nopeasti näkyville puheen aikana.


    Blogiviestini kommentissa Tarja Ollas kommentoi, miten Google-kääntäjäkin toimii nykyään sujuvasti. Hauskutusta syntyi puheentunnistuksen väärin kirjoittamasta kappaleesta. Itselleni tuli mieleen taideprojekti, jossa ensin puhun tajunnanvirtaa, en välitä virheistä. Sen jälkeen käännän useaan kertaan kääntäjäohjelmalla tekstin ja viimeiseksi käännän sen uudelleen alkukielelle.

    Puheentunnistus kirvoitti Facebookissa suht vilkkaan keskustelun (sekä omassa profiilissani että Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä).

    Kommenttien kautta tuli esille, että hoitoalalla puheesta tekstiksi -teknologiaa on kehitetty Suomessa jo hyvällä menestyksellä, vaikka työ on vaativaa.

    Keskusteluissa todettiin myös, että iOS-laitteilla toimiva Dragon Dictation on verraton. Se osaa jotain, mihin Androidin puheentunnistus ei vielä pysty, kuten erikoismerkkien kirjoittamisen, ison alkukirjaimen keskellä lausetta olevaan sanaan, rivinvaihdon ja uuden kappaleen aloittamisen. Merkit saa aikaan sanomalla: piste, pilkku, kaksoispiste, tavuviiva, ajatusviiva, huutomerkki, miukumauku jne. Joidenkin merkkien komennon keksiminen vaatii kokeilua. +-merkki syntyy sanomalla plusmerkki, ei plus tai plussa. Rivinvaihto syntyy sanomalla vaihda rivi ja uuden kappaleen sanomalla yksinkertaisesti uusi kappale. Löysin englanninkieliset vinkit Dragonin käyttämiseen ja virallisilta sivuiltakin löytyy ohjeita. Suomeksi piti vähän kokeilla, mikä komento toimii.

    iOS-laitteilla ei voi kirjoittaa suoraan blogisovellukseen puhumalla, kuten Android-laitteella. Dragon Dictationista voi kuitenkin lähettää tekstin sähköpostina blogiin. Sähköpostiosoitteen saa Bloggeriin ylläpidossa Asetukset > Mobiili ja Wordpressiin ohjeen avulla. Eli hieman kiertotietä sama onnistuu. Kuvan lisääminen ei kuitenkään tällä keinolla käy. Posterous-blogiin sekin olisi onnistunut lisäämällä kuva liitetiedostoksi, mutta Posterous on mennyttä.

    Tekstiviestin lähettäminen onnistuu myös Dragon Dictationilla. Sanellaan ensin viesti ja sitten napautetaan jakopainiketta. iOS 4-versiosta alkaen viesti siirtyy suoraan tekstiviestiksi. Tämä helpottaa sekä jänetuppitulehdusihmisten että kirjoitustaidottomien elämää ja voisi kuvitella muutaman lukihäiriöisenkin ilahtuvan.

    Näin tekstiviesti lähtee iPhonella: ensin puhutaan viesti, sitten napautetaan jakopainiketta ja sms-kuvaketta (vanhemmissa puhelinmalleissa kopioi-toiminnolla leikepöydälle ja siitä tekstiviestikenttään):

    Oppiminen alkaa ihmettelystä

    0
    0
    ”Tulin taas kouluun. Istun taas täällä. Katson taas eteeni. En näe eteeni. Kuulen. Jotain apatiaa. Väsyttää. I´m bored. Katselen kuulen. Kaikki menee ohitse. Elävää elämää. Pyörii ympäri. Minä en kuulu tähän. Nyt on uskontoa. Sitten taas jotain. Historiaa tänään. Joskus tuntuu, että yht´äkkiä tulee paperi eteen. Tämä on koe. Enkä ole ollenkaan valmistautunut. Haluton. Voimaton. Inhoan. Koulu. Mikä sana. Vaikka toisaalta. Täällä on kaverit. Elämää.”

    Aito hetken tunnelma pulpetissa istujalta, minulta, vuonna 1980. Maailma on muuttunut noista ajoista. Koulu on muuttunut. Onhan?

    Havaintomaailma on rikas opettaja. Vanhan totuuden mukaan oppiminen alkaa ihmettelystä. Lapsi innostuu lähiympäristöstään, sen kaikista olomuodoista. Hän tutkii ja kokeilee sitä kaikilla aiesteillaan. Hän seuraa valppaasti – oppii äidinkieltään vauvaiässä jopa unen aikana.

    Elämä ja elävä maailma ympärillämme on luonnollinen oppimisen tila.

    Kouluoppimisessa olemme tottuneet toisenlaiseen asetelmaan: oppijalle tarjoillaan kirjojen sivuilla, opettajan kertomuksissa ja muussa oppimateriaalissa jonkun muun kokemia ja havaitsemia asioita. Oppija on sivustaseuraaja, joka lukee ja kuuntelee. Hän oppii harjoitusten avulla muistamaan ja toistamaan. Oppimistilanne vaivuttaa joskus uneen, vie aivot pois tilanteesta, jossa toisten kokemukset jäävät toisten kokemuksiksi.

    Tämä oli kärjistys.

    Ei toisten kokemuksista oppiminen ole välttämättä huonoa oppimista. Nuotiotulilla olemme kertoneet tarinoita iät ja ajat. Tärkeää on monipuolisuus. Se, että oppija pääsee itse kokemaan, kokeilemaan ja soveltamaan teoreettisesti opittua, toisten kokemaa, toisten analysoimaa, toisten valmiiksi ajattelemaa.

    Opetuksen suunnittelussa opettaja on kokenut. Hänen ei enää tarvitse ihmetellä oppimisen kohdetta. Hän on oppimisen kohteen asiantuntija ja tästä syystä hän voi kertoa, kuinka asia on tai kuinka asia tehdään. Hän tietää vastaukset kysymyksiin, eikä jää ihmettelemään.

    Hetkinen. Eihän opettaja halua vaivuttaa oppijoita uneen, ei sysätä heitä sivustaseuraajiksi. Yhä useampi opettaja tänä päivänä etsii mielekkäitä ja toimivia keinoja herättää oppija. Tiedon valtava virta, asioitten muuttuminen, taitovaatimusten loputtomuus: nämä kaikki johtavat oppimisen hakemaan uutta tasapainoa.

    Pelkkien tietojen lisääminen ei millään riitä. On kyettävä käyttämään maailmasta hankittavissa olevaa tietoa, on kyettävä tuohon tiedon hankintaan, on kyettävä käsittelemään hankittua tietoa, arvioimaan sitä kriittisesti, soveltamaan sitä, ottamaan omaksi ja rakentamaan yhdessä muiden kanssa ratkaisuja maailman esittämiin pulmiin.

    Maailma on oppikirja, jota kasvavat lapset, nuoret ja aikuiset voivat tutkia ja ihmetellä yhä uudelleen. Opettaja on oppija oppijoiden joukossa, ylimmäinen ihmettelijä. Oppiminen on asenne, joka tarttuu. Kukapa ei innostu ihmettelemään pienen lapsen rinnalla leppäkerttuja, pöydän aluksia, veden loisketta. (No ehkä monikaan ei innostu, mutta saattaa katua sitä, ehkä liian myöhään.)


    Michael Gallagher kävi muutama viikko sitten Suomessa opastamassa aikuisia oppimisen ihmettelijöitä tutkimaan mobiilivälineitten avulla laajennetuin aistein lähiympäristöä. Hän pohjusti ryhmätöitä ja kenttähavaintojen keräämistä lyhyellä johdannolla siihen, mitä mobiilioppiminen on, miten se ilmenee oppijan olemuksessa (habitus), miten se edistää oppimisen ulottuvuuksia eri ikäisillä, eri koulumuodoissa, eri oppimistilanteissa.

    Gallagher antoi hyvän yleistettävän mallin mobiilivälineitten rikastamaan ilmiöoppimiseen (dia 18):
    • Löydä oma ryhmäsi, tämä harjoitus on parasta tehdä yhdessä muiden kanssa. 
    • Valitse tutkimuskysymys, mitä haluat tietää? Tutkiskele tätä kysymystä, valitse näkökulmasi. 
    • Valitse havaintoaineiston keräämisen ja tarinankerronnan tapa.
    • Valitse havaintoaineiston keruun näkökulma ja paikka. 
      • Se voi olla esimerkiksi yksilöön liittyvä (henkilökohtainen, merkkihenkilö, esi-isä), idea (taide tai arkkitehtuuri), rakennettu tai luonnonympäristö (kuulo- ja näköhavainnot, eri aistein koettu maisema). 
    • Kerää tiedot ja reflektoi niitä kenttäpäiväkirjassa. 
    • Havainnoista kootaan lopuksi kollaasi tai muu kiteytynyt kooste. 
    Tämä kehys toimii monissa tilanteissa. Oppijalle jää määrittelyvaltaa. Ohjaus ryhmätyöhön pakottaa oppijat ulkoistamaan omaa ajatteluaan, luomaan tilanteelle suunnitelma, käsittelemään asiaa enemmän kuin yksin tehdessä. Gallagherin työpajassa isot aikuiset oppijat innostuivat. Teemana oli hyvin yleisellä tasolla Helsinki. Tulokset olivat rikkaita ja poikkesivat suuresti toisistaan.

    Mobiililaitteiden voima nousi hyvin esille. Havaintojen kerääminen onnistui lyhyessä ajassa monella tavalla. Havaintoja saattoi yhdistää toisiinsa. Kollaasien tekeminen johti oivalluksiin. Yhteinen tulosten läpikäynti oli nopeaa ja silti teki suuren vaikutuksen. Gallagher kuvaili Helsinki-työpajan tuloksia blogissaan.

    Tämä AVO2-hankkeen Toimikas-blogi on kuvannut menneen talven ajan ilmiöpohjaisen oppimisen pilottitoteutuksia. Ihmettely ja aktiivinen oppiminen ovat leimallisia kaikille toteutuksille. Näennäisesti matka unettavasta sivusta seuraamisoppimisesta aktiiviseen oppimiseen ja osallistuuteen oppimistilanteessa ei tunnu suurelta. Kuitenkin oppimistilanteiden ja -prosessien suunnittelussa kovin luontevasti opettaja suunnittelee asioita valmiiksi, näkee jo päätepisteen ja oikeat lopputulokset, vaikka matka on vielä tekemättä.

    Vuoden takaisessa pilottitoteutusten suunnittelutapaamisessa eräs opettajaryhmä havahtui radikaalisti: "Heitimme roskiin ensimmäisen suunnitelmamme." Vanhat toimintamallit ovat vahvassa. Vaatii tietoista työtä oppia suunnittelemaan ja muotoilemaan sellainen kehys ja tukirakenne oppimiselle, että oppijalle jää myös tilaa toimia, olla kohteen sijaan toimija.

    Vanhat käsitykset hyvästä ja oikeasta oppimisesta, varsinkin kouluoppimisersta, ovat juurtuneet syvään. Oppijalle annettu vapaa tila koetaan vaaralliseksi. Oppija haluaa tehdä vääriä asioita, kuten roikkua Facebookissa. Entä jos netti on samanlainen pakopaikka, kuin muinaiselle oppijalle mielikuvitus ja päiväunelmat. Läsnäoloa ei voi kontrolloida lopullisesti, sillä opettajalla ei ole pääsyä oppijan aivoihin. Jos oppimistehtävä on jäljittelyä ja toisen kokemusten uuvuttavaa seurailua, oppija siirtyy sinne, missä hän voi olla osallisena johonkin, läsnä.

    Pitkän linjan pedagogi, opettajakouluttaja Pekka Ihanainen, on ollut kuluneen talven vetämässä Tero Toivasen kanssa Aikamatkaa oppimisen ja koulun tulevaisuuteen (tutustu LeMill-ympäristössä ja Facebook-ryhmässä). Matkan yhtenä etappina on manifestin laatiminen. Ensimmäinen teesi on: luota oppijaan. Samaa viestitti kuuluisa tutkija, Newcastlen yliopiston professori Sugara Mitra äskettäisessä haastattelussa.

    Kun oppiminen ja opettaminen on kevättalven ajan ollut runsaasti esillä suomalaismediassa, keskusteluissa näyttäisi olevan vallalla päin vastainen suunta: älkää ihmeessä luottako oppijaan, hän on kuriton, hänet on laitettava kuriin ja järjestykseen. Valta takaisin opettajalle.

    Nousiko kielesi päälle jo hyviä argumentteja oppimisen ja koulun aikamatkalaisten teesiä vastaan? Pysähdy. Opponoi itseäsi. Miksi on niin helppo löytää hyviä syitä siihen, että oppijaa ei voi vapauttaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, määrittelemään oppimistaan?

    Toimikas jatkaa pilottien jälkeen yhteisöllisen tuottamisen parissa. Syyskaudella 2013 kootaan ilmiöpohjaisen oppimisen opas. Tervetuloa mukaan! 
     

    Kirjoitus on julkaistu alunperin AVO2-hankkeen Toimikas-blogissa.

    Vuorovaikutteisen opettamisen kuusi kultaista käskyä

    0
    0
    Antti Hirvonen oli joukkoistanut ja koonnut eilen Storify-palveluun Vuorovaikutteisen journalismin 6 käskyä. Kooste oli niin hyvä, että idearosvoilen tähän opettamiseen (ohjaamiseen) soveltaen.


    Informaatio on vapautunut. Opettaja, ohjaaja ja oppija voivat hankkia ja käsitellä tietoa entistä tasapuolisemmin erilaisten apuvälineiden, älyllisten proteesien sekä oppimisverkostojen avustuksella. Roolirajat sulautuvat samaan tahtiin oppisisältöjen sulautumisen kanssa. Mikä tahansa ympäristö voi avautua oppimisympäristöksi, oppimisprosessin toteuttamisen tilaksi. Vertaisoppiminen ja oppisisältöjen vertaistuottaminen lisääntyvät. Oppimisen kaikkiallisuus tulee näkyväksi ja konkreettiseksi.

    Jotta vuorovaikutteinen opettaminen toimisi, on hyvä miettiä näitä periaatteita:

    1. Älä jumitu pisteisiin ja arvosanoihin

    Vaikka opetuksen ja oppimisen saavutuksia voidaan mitata erilaisilla piste- ja rankingjärjestelmillä, nämä tilannekuvaan verrattavat tulokset eivät kerro koko totuutta. Oppimisen rohkeus, sisäinen motivaatio, into ja ilo, oppijan oma eteneminen polullaan, eivät purkaudu arvosanoihin. Merkityksellinen eväs elämään on hyvä oppijaminäkuva, joka antaa voimaa ja uskoa ottaa ote omaan elämään. Rohkeus oppia auttaa näkemään asiat eri tavoin, uudesta näkökulmasta, myös epäselvissä tilanteissa.

    Jääkiekkovalmentaja Kurt Lindström aikanaan testasi pelaajan mindsettiä (miten tuon nyt hyvin suomentaisi, mielen viritystä, asennetta ja tahtotilaa) näyttämällä kuvaa maalivahdista maalillaan: "Mitä näet?" Moni näki esteen, sen maalivahdin hurjissa rytkyissään. Lindström ravisteli: "Katso, miten paljon tilaa laittaa kiekko sisään."

    2. Kerro, mitä teet

    Kerro opetusideoistasi tai -ajatuksistasi omassa sosiaalisessa verkostossasi. Suuressa osassa tapauksista siitä on pelkästään apua. Keskeneräisiä suunnitelmia ja keskentekoisia aineistoja panttaillaan. Yleensä harva kiinnostuu opetusideoista. Ne, jotka kiinnostuvat, ovat yleensä henkilöitä, jotka vievät juttuasi eteenpäin tiedoillaan ja kommenteillaan. Jos opetat harvinaista asiaa ja aiot lyödä rahoiksi, on idea ja sisältöraakileet syytä pitää piilossa alusta loppuun asti.

    Oppijoidenkin kanssa voi harjoittaa käyttäjälähtöistä oppimisen designia. Moni opettaja on ällistynyt, miten hyviä opetusideoita hyvinkin pienillä lapsilla on.

    3. Joukkoista

    Ota sosiaalinen verkosto apuun opetusprosessiin. Voit joukkoistaa kaikenlaisia asioita. Eräs opettaja tuskaili koekysymysten laatimisen yksinäisyyttä Google+:ssa ja hetkessä hänellä oli liuta kavereita talkooväkenä. Voit joukkoistaa diaesitysten tekemisen, ohjevideoitten laatimisen tai vaikka hyvän valmiin sisällön seulomisen netin loputtomilta hetteiköiltä. Näissä hankkeissa ei sovi unohtaa oppijoiden panoksia.

    4. Kuratoi prosessia

    Jaa sosiaaliselle verkostollesi se tieto, mitä joukkoistaessasi saat. Kuratoi myös oma tiedonhankintasi saman tien. Ei ole haittaa, vaikka opetuksesi valuu nettiin. Netti vastaa samalla mitalla. Kuratoinnista voi luoda osan oppimisprosessin tukirakenteita ja sopiviin kohtiin oppimistehtäväksikin kuratointi taipuu. Muista Scoop.it, Pinterest, Storify, Paper.li.

    5. Arvosta apua

    Kuten puutarhaa hoidetaan kastelemalla ja lannoittamalla, myös verkkoapu kaipaa puutarhurointia.  Huomaa toinen. Arvosta saamaasi apua, se ei sentään ole itsestään selvää. Jos et arvosta apua, et sitä koskaan saa. Koosta ja julkaise. Jaa saamasi herkut jalostettuna. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi opettaa saman tien koko nettia. Jokunen hyvä herkku silloin tällöin riittää.

    6. Palkitse

    Kiitoksen sana tai peukku on nopeasti jaettu someapulaisille, samoin kasvotusten kohtaamisen tilanteissa. Ei maksa mitään, mutta poikii paljon. Kerro, miten avusta oli hyötyä ja anna avoimille tietolähteillesi krediitit. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Kuten tästä kuuden kohdan periaatelistan idesta, rungosta ja jäsennyksestä Antti Hirvoselle. Onnittele välillä itse itseäsikin.

    Google-dokumenttien järjestelmällinen käsittely

    0
    0
    Satuttiin juttelemaan vanhan kamuopettajan kanssa Google-dokumenteista ja siitä, miten ovat mainioita opiskelijatöiden ohjaamisessa, kun voi kommentoida ja työstää. Eikä ole vanhaa pulmaa erilaisten tiedostomuotojen avaamisen kanssa. (AVO-hankkeen diasarja Google-dokumenttien käyttöönotosta.)

    Harmituksena oli, että Google Drivessa ei ole samaa selkeyttä hallinnoida omaa työpöytää, mitä ennen.

    Tässä kolme vinkkiä. Ensinnäkin dokumentit voi järjestää kansioon ja pitää ne sillä tavalla ojennuksessa. Toisekseen dokumentteihin voi lisätä tähden, jolloin kaikki tähdellä merkityt saa ylläpidossa yhteen näkymään, valikon Tähdelliset. Kun dokumentti on käsitelty, tähden voi napauttaa pois. Tähden löytäminen voi olla vaikeaa, se on hallintonäkymässä tiedostonimen edessä ja dokumentissa tiedostonimen perässä, hyvin hyvin haalealla.

    Kolmas vinkki on avata valikkonäkymää Drivessä. Sieltä löytyy piilosta Toiminta-näkymä, joka muistuttaa hyvin paljon sitä, miltä Google-dokumenttien hallintanäkymä näytti ennen Drive-päivitystä. Tässä näkymässä esillä ovat viimeksi päivitetyt tiedostot.

    Alla olevassa kuvassa Toiminta-näkymä sekä kehystettynä, mistä Tähdelliset-näkymän löytää ja mistä hallintonäkymässä tähtien lisääminen tapahtuu (klikkaa kuvaa, näet sen suurempana).


    Tässä vielä vinkki siihen, mistä tähden lisäämisen löytää dokumentista, aikamoista piiloleikkiä, eikö vain:

    Kaksi vaikuttavaa käyttöopasta suomeksi: Android ja Wordpress

    0
    0
    Lyhyenä vinkkinä kaikille, jotka itsekseen opettelevat mobiililaitteita ja somettelua. Verkosta löytyy hienosti toteutettuja opastuskokonaisuuksia. Kiitoksia tekijöille.

    Android

    Opetushallituksen oppimisympäristörahoituksella on tuotettu Android-sivusto, jossa selkeästi neuvotaan Android-laitteiden opetuskäyttöön liittyvissä asioissa. Kokonaisuuden yhteyshenkilönä on Helsingin Mediakeskuksesta Juhani Kärki. Taustahankkeet ovat Sormet ja Mobiilisti maailmaan. Tästä kaikki hankkeet mallia! Kun vielä lisättäisiin mukaan jatkokäyttöä ohjaava CC-lisenssi, hipoisi täydellisyyttä.


    Wordpress

    Toinen vaikuttava ja malliksi sopiva opastesivusto antaa vihdoin tuoretta apua Wordpressin käyttäjille. Wordpress on blogisysteemien kunkku, mutta ensikokemuksena hieman kimurantti (tosin mobiiliversio on huomattavan käyttäjäystävällinen). WP-oppaan toteutuksesta vastaa Timo Leiniö, Sofokus Oy. Sisältöjä saa linkittää ja upottaa ja opasvideoita käyttää YouTube-käyttöehtojen mukaan eli aineisto sopii itseopiskeluun sekä tukiaineistoksi, ilman lupaa sitä ei saa käyttää opetustilanteissa.


    Viewing all 150 articles
    Browse latest View live




    Latest Images